Gå till huvudinnehåll
Friluftsområden
Vandringstips

Ta ut kompasskurs

Kompassia käytetään silloin, kun halutaan kulkea suoraviivaisesti samaan suuntaan.

  • Kompassi asetetaan kartalle niin, että sen pitkä sivu on lähtöpisteestä tavoitepisteeseen ja kompassin pohjalevyn suuntanuoli osoittaa kulkusuunnan.
  • Kompassin neularasiaa käännetään niin, että sen pohjassa olevat viivat ovat kartan koordinaattiviivojen suuntaiset ja kompassin pohjoishaarukka osoittaa karttapohjoiseen eli kartan yläreunaan.
  • Kompassi nostetaan kartalta ja sitä pidetään kädessä vaakasuorassa. Käännytään niin, että pohjoisneula osuu haarukkaan. Kompassin suuntanuoli osoittaa nyt suunnan, johon on kuljettava.
  • Suunnalla kuljettaessa etenemistä seurataan myös kartalta ja ympäröivästä maastosta.

Suuntiminen

Suuntimisella tarkoitetaan oman sijainnin paikantamista kiintopisteisiin otettujen suuntien avulla. Tähän tarkoitukseen soveltuu erityisen hyvin peilikompassi, mutta myös levykompassilla saadaan riittävän hyvä tulos. Suuntimista voidaan käyttää silloin, kun ollaan epävarmoja omasta sijainnista ja lisäksi nähdään kauempana vähintään kaksi kiintopistettä esim. radiomasto, tunturin huippu tai rakennus, joiden sijainnin pystyy paikallistamaan kartalla.

  • Tähdätään kompassin kulkusuuntanuoli kohteeseen. Kompassia liikuttamatta kierretään neularasiaa siten, että pohjoisneula on pohjoishaarukassa. Kompassi tulee pitää vaaka-asennossa niin, että neula pääsee vapaasti liikkumaan.
  • Asetetaan kompassi kartalle siten, että kompassin pitkän sivun reuna kulkee kartalla olevan kiintopisteen kautta. Käännetään koko kompassia siten, että kartan pohjoisviivat ovat samansuuntaiset kuin neularasian pohjaviivat. Neularasian pohjoishaarukan pitää osoittaa pohjoiseen myös kartalla.
  • Vedetään viiva kompassin pitkää reunaa pitkin kiintopisteeseen. Jos on käytettävissä vain yksi kiintopiste, arvioidaan etäisyys siihen ja mitataan vastaava matka kartalla viivaa pitkin. Näin saadaan oma summittainen sijanti selville. Tarkempi tulos saadaan, jos voidaan ottaa suunta kahteen tai useampaan eri suunnassa sijaitsevaan kiintopisteiseen. Oma sijainti on viivojen leikkauspisteessä.

Luonnonmerkit apuna suunnan määrityksessä

Retkelle tulee aina varustautua kartalla ja kompassilla. Jos jostakin syystä kompassia ei kuitenkaan voi käyttää, on hyvä osata hyödyntää luonnonmerkkejä apuna ilmansuuntien määrityksessä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että yksi luonnonmerkki ei riitä vahvistamaan suuntaa, vaan merkkejä tarvitaan useampia.

Viisarikellon ja auringon avulla voi päätellä eteläsuunnan. Kello käännetään tuntiviisari aurinkoon päin. Tuntiviisarin ja kello kahdentoista puolessa välissä on etelä.

Kaksi ympyrää, joissa toisessa nuolet ilmansuuntiin ja toisessa kellotaulu, jossa nuolet pienen viisarin suuntaan kello viiteen ja toinen kahden ja kolmen välille.

Auringon avulla

  • Ilmansuunnat voidaan arvioida karkeasti, kun tiedetään, missä ilmansuunnassa aurinko on eri kellonaikoina. Talvella aurinko on idässä klo 6 (kesällä klo 7), etelässä klo 12 (kesällä klo 13) ja lännessä klo 18 (kesällä klo 19).
  • Kelloa voi käyttää myös pohjoissuunnan määrittämiseen. Kellonaika jaetaan kahdella ja saatu aika suunnataan kohti aurinkoa, jolloin kellotaulun yläreuna (klo 12) osoittaa kohti pohjoista. Eli jos kello on illalla kahdeksan, niin jaetaan 20 kahdella. Saatu tulos, 10 tähdätään kohti aurinkoa, jolloin 12 osoittaa pohjoista kohti. Kesällä on vähentää tunti kellonajasta, jotta se vastaisi normaaliaikaa eli talviaikaa.

Luonnonmerkkien avulla

  • Muurahaiskekojen loivin sivu osoittaa etelään ja keot ovat kivien eteläpuolella.
  • Yksinäisessä puussa on etelän puolella eniten oksia ja ne ovat myös muita oksia kookkaampia ja tuuheampia.
  • Koivussa valkea tuohi ulottuu alimmaksi etelän puolella.
  • Jäkälät kasvavat kuusen ja kiven eteläpuolella.
  • Keväällä on etelän puolella pälviä lumessa.
  • Kivet ja puut sammaloituvat enemmän ja korkeammalta pohjoisen puolella.
  • Pohjoisen voi löytää myös tähtikuvioiden avulla. Kuvittele viiva, joka kulkee suoraan Otavan kahden viimeisen tähden kautta. Noin viiden tähden välin pituisen matkan päässä on Pohjantähti, joka on aina pohjoisessa.

Lue lisää