Siirry pääsisältöön
Retkeilykohteet
Retkeilyvinkit

Vaatetus

Neljä retkeilijää istuu vierekkäin puisella penkillä. Heillä on kumisaappaat jalassa ja sadevaatteet päällä. Kahdella on pelastusliivit.

Vaatetukseen kannattaa kiinnittää huomiota retkelle lähdettäessä. Kirkkaat vaatteet auttavat erottautumaan maastosta, mistä on hyötyä muun muassa hätätilanteissa. Kerrospukeutuminen auttaa ulkoilijaa pysymään lämpimänä ja kuivana ja siten tekemään retkestä miellyttävämmän.

Kerrospukeutumisessa aluskerroksen ideana on siirtää kosteus pois iholta ja niin pitää ihoa vasten oleva vaate kuivana. Välikerroksen päätehtävä on pitää keho lämpimänä ja ottaa vastaan alimman kerroksen siirtämä kosteus sekä siirtää sitä edelleen ulospäin. Molemmissa kerroksissa on syytä välttää hitaasti kuivuvia materiaaleja, kuten puuvillaa, joka imee itseensä runsaasti kosteutta ja on vaikea kuivata. Kuorikerros eli uloin kerros suojaa tuulta ja kosteutta vastaan ja siirtää ihan pinnalta haihtunutta kosteutta kuoren ulkopuolelle.

Tärkeää on myös valita oikeanlaiset sukat, käsineet, päähineet ja kengät.

Varavaatetus

Retkellä on hyvä varautua siihen, että kaikki päällä olevat vaatteet kastuvat. Ohut fleece-väliasu ja tuulipuku on hyväksi ja kevyeksi havaittu vara-asu. Isommalla porukalla liikuttaessa vaihtovaatteet voivat olla osin yhteisiäkin, tällöin saadaan kantamuksia kevyemmiksi.

Alusasuja ja sukkia kannattaa vaelluksella vaihtaa muutaman päivän välein. Vaatteita voi pestä kesken vaelluksen ottamalla mukaan pieneen muovipussiin annoksen pesujauhetta. Hyvät vaellusvaatteet kuivavat muutamassa tunnissa autiotuvan lämmössä.

Kerrospukeutuminen

Aluskerros

Alusasut ovat usein keinokuitua, silkkiä tai villaa. Keinokuidut eivät ime kosteutta, vaan siirtävät sitä iholta seuraavaan vaatekerrokseen. Keinokuitujen huonoina puolina ovat tulenarkuus ja hienhajun pinttyminen vaatteeseen. Villa-asu tuntuu kosteanakin lämpöiseltä ja villasta saa pesemällä hajut pois helpommin. Toisaalta villa kuluu helpommin ja siirtää kosteutta eteenpäin huonommin kuin keinokuidut.

Aluskerros kannattaa valita käyttötarkoituksen ja aktiviteetin mukaan. Jos tarkoitus on harrastaa hikiliikuntaa, kannattaa valita tekninen asu, joka siirtää kosteutta iholta pois. Rauhalliseen ja pitkäkestoiseen liikuntaan, kuten vaellukseen, kannattaa harkita merinovillaa, sillä se siirtää hyvin kosteutta, lämmittää märkänä, ei kutita eikä ala haista.

Välikerros

Välikerrokseen hyviä vaihtoehtoja ovat ohuet fleecet, villapaidat tai keinokuiduista valmistetut asut. Fleece-vaatteiden huokoinen rakenne eristää, mutta ei sido ikävästi kosteutta kuten puuvilla. Taukojen aikana voi väliasuksi vielä lisätä ohuen untuvaliivin tai paksun villapaidan. Taukoasu päällä hikoilemista kannattaa välttää.

Pitkille vaellusretkille kannattaa ottaa villaista vaatetta mukaan. Villa on helppo huoltaa ja se puhdistuu jo hieman esimerkiksi tuulettamalla.

Kuorikerros

Kuorikerros voi koostua useasta asusteesta, esim. hengittävistä, tuulta pitävistä asuista, osittain hengittävistä ja kosteutta pitävistä kalvollisista kuoriasuista. Vaatetuksen on oltava niin väljä, että sen alle mahtuvat niin alus- kuin väliasutkin. Mitä rankempi fyysinen suoritus on, sen tärkeämpää on vaatteen hengittävyys.

Jos on odotettavissa poutasäätä, riittää tuulipuku, retkeilyasu tai anorakki. Jos materiaalit on pintakyllästettyjä, niillä tarkenee myös pienessä sateessa. Tällainen vaate on esimerkiksi öljykangastakki.

Perinteinen sadeasu, takki ja housut, suojaa parhaiten sateelta, muttei hengitä, jonka takia asun sisäpinta kastuu helposti hiestä.

Erilaiset kalvoilla varustetut kuoriasut sekä pitävät vettä että hengittävät jossain määrin. Huonoina puolina on usein materiaalin korkea hinta, lyhyt kestoikä ja puutteellinen hengittävyys. Kuoriasutakin kohdalla tärkeää on taskujen sijoittelu (esim. voiko taskuja käyttää, jos rinkan lantiovyö on kiinni), hupun toimivuus sekä tuuletusaukkojen sijoittelu. Kouriasuhousuissa on hyvä olla vahvikkeet polvissa ja lahkeiden alaosien sisäsivuilla.

Sadetta vastaan voi suojautua myös sadeviitalla. Se on kevyt ja suojaa myös rinkkaa tai reppua, mutta voi olla tuulessa tai liikkuessa hankala. Sadeviitan kanssa voi käyttää sadelahkeita lisäsuojana.

Kylmillä säillä kannattaa pakata mukaan myös kovan pakkasen kestävä kerros taukoasuksi. Untuva-/toppatakki ja -housut tai hyvä pilkkihaalari on hyvä paukkupakkasilla.

Talvella pitkäkestoisessa liikunnassa, kuten hiihdossa kannattaa pukeutua niin ettei tule liian hiki. Jos pysähdyt hiihtoretkellä pidemmäksi aikaa, pue tauon ajaksi paksumpi takki päälle ettet vilustu.

Muu vaatetus

Retkeilijä seisoo pitkospuilla. Kuvassa näkyy jalat kuvattuna yläpuolelta, retkeilijällä on punaiset housut ja nahkaiset vaelluskengät. Ympärillä on suokasveja.

Sukat, käsineet ja päähineet

Sukkia laitetaan yleensä kahdet päällekkäin siten, että alimpana ovat kosteutta siirtävät alussukat ja päällä kosteutta sitovat päällyssukat. Varasukkia kannattaa olla mukana vähintään yksi pari. Suositeltavia sukkamateriaaleja ovat villasekoitteet ja jotkin keinokuidut.

Erityiset vaelluskäyttöön suunnitellut sukat ovat yleensä saumattomia, kosteutta pois iholta siirtäviä sekä erikoisvahvistettuja kantapäistä ja päkiän alta. Siksi ne ovat yleensä melko kalliita.

Käsineiden osalta tuulenpitävyys, lämpöisyys ja toimivuus ovat tärkeitä ominaisuuksia. Käsineiden täytyy peittää ranteet ja pitää lämpimänä kosteanakin. Pakkaskeleillä kannattaa pitää mukana erillisiä paksuja leiritumppuja.

Päähineellä suojaudutaan paahtavalta auringolta, hyönteisiltä, kylmältä tai sateelta. Kylmällä hyvä päähine on tuulenpitävä ja peittää korvat. Kovilla pakkasilla ja viimassa voi päähineen lisäksi käyttää takin huppua tai kommandopipoa. Varapipo kannattaa olla talvella mukana, jos hikoilee paljon.

Jalkineet

Hyvä retkijalkine on tukeva ja säänmukainen. Kenkien on oltava oikean kokoiset, ja niitä kannattaa käyttää lyhyemmillä retkillä ennen vaellukselle lähtemistä.

Vaelluskengät ovat selvästi mukavimmat ja tukevimmat jalassa. Kenkien vedenpitävät kalvot eivät kuitenkaan kestä kulutusta kovinkaan montaa vuotta. Myös saumat ovat kovassa kulutuksessa alttiita hajoamaan. Hyvä vaelluskenkä onkin vähäsaumainen nahkakenkä, jonka saa kalvon rikkouduttuakin vielä vedenpitäväksi nahankäsittelyaineella.

Retkikengät ovat vaelluskenkiä kevyemmät ja soveltuvat helppoihin maastoihin ja päiväretkeilyyn.

Tukevapohjainen vaelluskumisaapas on kengistä vedenpitävin, mutta niissä jalat hikoavat paljon - pakkaa siis varasukkia mukaan. Saappailla on mahdollista kahlata matalista joista yli. Talvella huopavuorisaappaat sopivat eräretkeilyyn.

Säärystimet suojaavat kenkiä ja housunlahkeita kulumiselta ja kastumiselta.

Ne, joita jalkojen kastuminen ei haittaa, voivat valita kevyimmästä päästä olevat suunnistus- tai maastojuoksukengät. Joissakin malleissa on vedenpitävä kalvo ja kenkien vedenpitävyyttä voi lisätä käyttämällä säärystimiä. Kevyet lenkkikengät tai sandaalit voi ottaa mukaan leirijalkineiksi tai vesistöjen ylityksiin.