Retkeilijän valaisimet

Kesäisillä retkillä etenkin Pohjois-Suomessa, jossa valoa riittää läpi vuorokauden, ei valaisinta yleensä tarvita. Sen sijaan muina vuodenaikoina valaisin on syytä ottaa mukaan. Kaikkein pimeimpänä aikana täysikuulla voi olla mahdollista liikkua ulkona lumisessa maastossa ilman lisävaloa. Pilvisenäkin iltana saattaa olla mahdollista hiihtää asutuksen läheisyydessä, koska taajaman valot heijastuvat taivaalta lumen pintaan. Vanhin ihmisen valolaitteista on tuli. Sen valossa pystyy hämärässä toimittamaan monenlaisia askareita.

Valaisimia tarvitaan retkeilyssä moneen eri tarkoitukseen. Jossain tapauksessa saattaa olla tärkeää, että valoa riittää pitkään. Toisessa tapauksessa taas voi pitkän valoajan lisäksi olla hyötyä, jos valaisin tuottaa myös jonkin verran lämpöä, kuten petrolilla ja kaasulla toimivat telttalyhdyt. Tietyissä askareissa, kuten polttopuun teossa, on puolestaan olennaista se, ettei valaisinta tarvitse pitää kädessä. Silloin on otsalamppu oikea valinta. Valaisimen valintaan vaikuttaa sen käyttötarkoitus, paino, käyttöaika, valoteho - myös pakkasella, valotehon säätö, ladattavuus ja vesitiiviys sekä iskunkestävyys.

Retkeilijän käyttökelpoisin valaisin on otsalamppu. Virtalähteenä voi olla joko paristot tai akut. Valolähteenä siinä voi olla useita LED-polttimoita tai yhdistelmä, jossa LED-polttimoiden lisäksi on valovoimaisempi xenon- tai argonpolttimo. Yleensä otsalampuissa voidaan valita eri tehotasoja. Otsalampun paino vaikuttaa paljon sen käyttömukavuuteen. Akut tai paristot ovat joko otsapannassa kiinni tai erillisen kaapelin päässä (vyöllä tai taskussa). Pakkasella on hyötyä, jos lamppu on kaapelin päässä, koska silloin virtalähdettä voi pitää vaatteiden suojassa lämpimässä lähellä kehoa.

Taskulamppuja ja käsivalaisimia on kaupoissa monenlaisia. Käyttötarkoituksen mukaan niistä voi valita itselleen sopivimman mallin.

Telttavalaisimia ja yleisvalaisimia on monenlaisia ja -kokoisia. On sekä paristoilla että akuilla toimivia, mutta on myös kammella latautuvia malleja. Yleensä nykyisissä telttavalaisimissa on LED-polttimot, koska pitkä palamisaika on tärkeämpi kuin hyvä valoteho.

Paristot ja akut

Sähköllä toimivien retkeilyvalaisimien virtalähteinä ovat paristot tai ladattavat akut. Näiden lisäksi voidaan valaisimissa käyttää myös vaihtoehtoista energianlähdettä, kuten veivattavaa dynamoa. Latauslaite voi toimia myös muulla liike-energialla esim. ravistamalla.

Paristot

Paristoja on monenlaisia ja -kokoisia. Tyypillisiä ovat pyöreät sauvaparistot, joista pienimpiä kutsutaan sormiparistoiksi. Paristoja voidaan kytkeä joko peräkkäin sarjaan, jolloin lampun sähköjännite kasvaa, tai rinnakkain, jolloin jännite pysyy samana, mutta paristoista saatava virtakapasiteetti kasvaa. Yleisimmät valaisinparistot ovat alkaliparistoja, mutta saatavana on myös litiumparistoja. Litiumparistojen vahvuus on suuri kapasiteetti ja kylmänkestävyys. Niitä ei kuitenkaan yleensä voi käyttää suoraan tavallisten paristojen tilalla eri jännitteestä johtuen.

Paristoista kaikkein pienimpiä ns. nappiparistoja käytetään pienikokoisissa, vähän sähköä kuluttavissa laitteissa, esim. avainperävalaisimissa. Yleisin paristo on kuitenkin sauvaparisto.

Paristoista jotkut voivat sisältää elohopeaa, ja kuuluvat käytön jälkeen vaaralliseen jätteeseen. Varminta on laittaa kaikki paristot paristonkeräysastiaan. Suurin osa on nykyisin kuitenkin vaarattomia. Osa paristoista on jopa joutsenmerkittyjä, eli ne kuormittavat ympäristöä vähemmän kuin muut paristot.

Akut

Akku on energiaa toistuvasti varaava laite, joka vapauttaa varaamansa energian sähköisessä muodossa. Akun ja pariston erottava piirre on, että akkua voidaan ladata yhä uudelleen, jopa yli 1000 kertaa, kun taas paristoa yleensä ei voi ladata tai latauksen voi suorittaa vain muutaman kerran erikoislaturilla. Akkuja on käytössä eri tyyppejä: lyijy-, nikkeli-metallihydridi-, nikkeli-kadmium- ja litiumakku. Näistä yleisin on nikkeli-metallihydridiakku (Ni-MH) ja litiumakku (Li-ion) on yleistymässä kovaa vauhtia. Nikkeliakkuja voidaan käyttää samankokoisten paristojen korvaajina laitteissa.

Akkuja ladataan latureilla käyttämällä verkkovirtaa, auton akkua esim. tupakansytytinliitännän kautta tai aurinkokennoa. On huomattava, että kukin akkutyyppi vaatii sille soveltuvan laturin. Veivattavassa tai ravistettavassa lampussa laturi(generaattori) on laitteen sisällä. Akkujen ominaisuuksiin kuuluu itsepurkautuvuus, joka on suurempi kuin paristoilla. Kun akku ei enää toimi, se tulee toimittaa vaarallisen jätteen keräykseen. Akkuvalaisimissa lyijyakkua lukuun ottamatta valoteho romahtaa nopeasti virran loppuessa kerralla, kun taas paristo- ja lyijyakkuvalaisimissa valoteho heikkenee vähitellen.

Polttimot

Retkeilijän valaisimissa on käytössä erilaisia polttimoita, jotka soveltuvat eri käyttötarkoituksiin. Uusia polttimomalleja kehitetään jatkuvasti myös retkeilykäyttöön. Retkivalaisimissa perinteisiä hehkupolttimoita ovat korvanneet suuressa määrin uudenaikaiset polttimot. Jos valaisimissa tarvitaan suurta valotehoa, kuten yösuunnistuksessa, käytetään halogeeni- tai kryptonpolttimoita. Toisaalta halogeenipolttimoilla on suuri virrankulutus, mikä yleensä tarkoittaa lyhyttä paloaikaa. Tämän takia retkeilyssä pelkkä halogeeni- tai kryptonpolttimo ei ole hyvä valinta. LED- eli valodiodi-polttimoilla on erittäin pieni virrankulutus verrattuna hehkupolttimoihin. Ne ovat myös mekaanisesti kestäviä, koska niissä ei ole helposti rikkimenevää lasikuorta eikä hehkulankaa. Uudet Luxeon LED-polttimot haastavat jo halogeenipolttimot valotehossa. Suurta valotehoa saadaan myös Xenon-polttimoilla. Myöskään nämä kaasupurkauspolttimot eivät sisällä tärinälle arkaa ja lyhytikäistä hehkulankaa. Uutta tekniikkaa edustavat myös kryptonpolttimot, mutta ne eivät ole yhtä valovoimaisia kuin Xenon. Hiukan suuremmissa käsi- ja telttavalaisimissa on käytössä myös pienoisloisteputkia.

Nuotio on retkeilyn perinteisin valonlähde pimeään aikaan. Tunnelmaa luovat myös soihdut, jätkänkynttilät ja tervapadat. Retkeilijän varsinaisia ja yleisemmin käytettyjä liekkiin perustuvia valaisimia ovat kynttilät ja erilaiset lyhdyt. Kynttilöillä varustetut valaisimet ovat kannettavat kynttilälyhdyt sekä perinteiset jää- ja lumilyhdyt talvella. Muita valaisimia ovat öljy-, kaasu- ja voimavalolyhdyt, jotka sopivat hyvin leiri- tai mökkikäyttöön.

Yleisin on valopetrolilla tai lamppuöljyllä toimiva myrskylyhty, jonka herkin kohta on sen lasi. On hyvä huolehtia siitä, että lampun nauhamainen sydän on suora, jolloin se palaa tasaisesti. Koska myrskylyhty on rakenteeltaan tukevampi kuin muut lyhdyt, se sopii hyvin retkiolosuhteisiin. Sitä voi käyttää sekä sisällä että ulkona.

Öljylamput toimivat valopetrolilla tai lamppuöljyllä. Niissä on joko sydän tai sen lisäksi hehkusukka. Perinteinen öljylamppu valaisee hyvin. Paikalleen asennettu (hehkusukallakin varustettu) lamppu kestää hyvin käyttöä.

Nestekaasulla toimivista kaasulyhdyistä saadaan kirkkaampi valo kuin perinteisistä öljylampuista. Lyhdyissä on hehkusukka ja yleensä käyttöä helpottava piezosytytin.

Voimavalolyhty on kirkas ja soveltuu paikkoihin, jossa tarvitaan paljon valoa. Lyhty toimii paineistetulla valopetrolilla tai lamppuöljyllä hieman kaasulampun tapaan. Paine säiliöön aikaansaadaan pumppaamalla. Ennen lampun sytyttämistä on tehtävä polttosuuttimen esilämmitys polttamalla spriitä hehkusukan alla olevassa kupissa niin, että suuttimessa oleva lamppuöljy höyrystyy ja säätöventtiili voidaan avata. Valotehoa säädetään neulaventtiilillä.

Ennen kuljettamista öljylamput, voimavalolyhdyt ja kaasuvalaisimet pitää pakata huolellisesti ja itse kuljetus on tehtävä varovasti, ettei hehkusukka mene rikki.