Metsien käyttö näkyy metsän rakenteessa. Maastossa on jälkiä tervanpoltosta ja metsätaloudesta.

Merkittävin jääkauden muodostuma, laaja harjujakso, kulkee mäntymetsinä Julma-Ölkyltä Laukkujärven, Hakoharjun ja Huosiharjun kautta Öllörin länsirantaan. Harjujen maaperä on lajittunutta: alla on karkeampaa soraa ja pinnassa hienojakoisempaa hiekkaa. Sadevesi läpäisee hiekkamaan nopeasti ja niin harjujen metsät ovat kuivia, vaikka niille sataa saman verran vettä kuin kosteampiin kuusimetsiinkin.

Luonnontilaiset vanhat männiköt ovat metsäpalojen harventamia jäkälää ja varpuja kasvavia kankaita. Pohjakerroksen kasvillisuuteen kuuluisivat luonnostaan laajoilla alueilla jäkälämatot. Hossa on kuitenkin porojen palkista ja jäkälämaat ovat käytössä.

Mannerjään reunojen kasaamat moreenimaat, kuten puiston länsilaidan kuusikkoinen Moilasenvaara, ovat rehevämpiä, koska jääkauden vedet eivät ole niitä niin paljon huuhtoneet. Vaarojen kuusivaltaisuus johtuu korkeilla alueilla myös runsaasta lumesta, joka kertyy puihin. Mänty ei kestä tykkyä kovin hyvin. Vaaramaiden vanhoissa kuusikoissa monimuotoisuutta lisäävät runsaammat lehtipuut, erityisesti haapa. Haavan lehdet ja kukinnot ovat ravinteikasta ruokaa liito-oravalle ja niistä se löytää tikankoloja pesäpaikoiksi. Hentonokkaisten tiaisten on helppo kaivaa pesäkoloja koivupökkelöihin. Hyönteisiäkin niistä löytyy syötäväksi.

Hossan alueen suot ovat suurimmaksi osaksi pienialaisia, mutta silti noin kolmasosa puiston pinta-alasta on erilaisia soita. Suurin osa soista on karuja nevoja ja rämeitä, vain vähäisillä laikuilla on enemmän ravinteita.

Suot lisäävät Hossan luonnon monimuotoisuutta. Reunat, kuten suonlaidat ja rannat ovat muuta ympäristöä monilajisempia. Reunoilla tapaavat molempien luontotyyppien lajit ja vaihtumisvyöhykkeillä on omat erityiset olosuhteensa, esimerkiksi suot ja vedet lisäävät reunametsien kosteutta.

Erikoisimpia kosteita paikkoja Hossassa ovat arot, alavat kausikosteikot, jotka kuivuvat kesällä ja saattavat syksyn runsaista sateista taas joutua veden valtaan. Niiden kasvillisuus muistuttaa usein nevasoiden kasvillisuutta. Vaaramaiden tiiviimpi maaperä mahdollistaa veden viipymisen painanteissa.

Hossan luontokeskus