Teksti:
Juho Niemelä on kokenut luonnossa liikkuja, joka on aiemmin ollut Metsähallituksen Luontopalveluissa asiakasneuvojana.
Uudenvuoden aatonaaton taivas on sysimusta, kun ylitämme nelostien ja jätämme ensimmäiset suksenpiirrot hankeen Hammastunturin erämaan porteilla. Piirrot ovat syvät, sillä pehmeä puuterilumi upottaa reilusti yli polveen. Itse pulkasta tehty ahkio kaatuilee kyljelleen pehmeässä hangessa.
Lento loppuu jo puolen kilometrin jälkeen. Päivä bussissa ja pimeä metsä ottavat voiton ja päätämme pystyttää teltan. Meillä ei ole kuitenkaan mitään kokemusta telttailusta yli puolenmetrin hangessa. Päätämme kaivaa teltalle kuopan, mikä osoittautuu miltei mahdottomaksi operaatioksi sokerisen lumen kanssa.
Lopulta teltta on pystyssä, mutta tyylikkäästi sen ei voi sanoa seisovan. Rytäkässä on myös hajonnut aivan liian heppoinen lapiomme, joten aamulla edessä on paluu Saariselälle ja uuden lapion osto.
Samalla päätämme vaihtaa kohteeksi Urho Kekkosen kansallispuiston, jonne suuntaamme uuden lapion kanssa. Siellä matkamme katkeaa lopullisesti pulkka-ahkion uittamiseen Rautuojassa. Onneksi Rautulammen päivätupa on vieressä ja saamme kuivateltua varusteet ja pahasti vettyneen itsetunnon siellä. Sen jälkeen edessä on paluu häntä koipien välissä Saariselälle.
Edellä kuvattu voisi olla malliesimerkki siitä, miten talviretkeilyä ei kannata aloittaa.
Tästä artikkelista saat vinkit talvisiin päivä- ja yönyliretkiin.
Tämä on samalla järjestys, jossa talviretkeily kannattaa aloittaa. Heti ensimmäisenä ei kannata rynnätä erämaahan kaamosaikana, vaan harjoitella talviretkeilyn perustaitoja, kuten lumisessa maastossa ja kylmissä oloissa liikkumista, päiväretkillä.
Kun tämä alkaa sujua, voi siirtyä yönyli- ja viikonloppuretkiin. Niissä kannattaa aluksi tukeutua esimerkiksi lähikansallispuiston laavuun tai autiotupaan. Vaikka tarkoitus olisikin nukkua teltassa, kannattaa se tehdä palvelurakenteen vieressä tai vaikka omalla pihalla. Tämä tuo turvaa, jos yöhön jostakin syystä tulisi mutkia matkaan.
Päiväretkellä oppii talvisessa luonnossa liikkumisen perustaidot
Kun suunnittelee ensimmäistä talviretkeä, erityisesti kaksi asiaa vaikuttavat retken onnistumiseen: sopiva kohde ja olosuhteet.
Kevättalvi on huomattavasti kaamosaikaa mukavampi hetki tutustua talviseen luonnossa liikkumiseen, sillä silloin aurinko alkaa jo hiljalleen lämmittää retkeilijän poskipäitä ja valoa riittää pidemmälle iltaan. Kannattaa myös tarkkailla retkiajankohtaan ennustettua säätä. Hyytävien pakkasten tai hurjimpien lumituiskujen kohdalla retkeä kannattaa suosiolla siirtää. Muista tarkkailla myös tuulta, sillä tuuli lisää pakkasen purevuutta merkittävästi.
Tuttua kesäretkikohdetta kannattaa hyödyntää myös ensimmäisellä talviretkellä. Uusissa olosuhteissa toimiminen on helpompaa, jos ympäristö on ennestään tuttu.
Jos tuttua kohdetta ei ole, kannattaa tutkia Luontoon.fi-sivujen karttaa ja katsoa siitä itseään lähellä olevat retkikohteet. Kohteen tiedoista kannattaa vielä selvittää, onko sillä talvikunnossapitoa ja aurataanko parkkipaikka, vai pääseekö paikalle julkisilla. Ensikohteeksi kannattaa valita riittävän lyhyt reitti hyvällä taukopaikalla. Kun kokemus karttuu, voi reittiä sitten pidentää.
Vaikka talvikunnossapitoa ei olisikaan, muodostuu suosituimmille retkeilyreiteille yleensä polku. Lumikengät tai takamaastoon sopivat sukset vuokraamalla vapautuu polun kahleista kokonaan ja saa nauttia umpihangen vapautta. Jos kotoa löytyy murtomaasukset, voi myös latuverkostoa hyödyntää talviretkeilyssä.
Talviseen päiväretkeilyyn ei tarvitse erikoisvarusteita
Päivän talviretkellä pärjää yleensä kotoa löytyvillä varusteilla, kunhan kaapissa on riittävän lämpimät kengät, pipo ja hanskat. Kylmät sormet tai varpaat ovat varmin keino tehdä talviretkeilystä kärsimystä.
Irrotettavalla huopavuorella varustettu kenkä on paras malli talviretkeilyyn, mutta myös vuorettomalla varrellisella kengällä pärjää, kunhan tilaa on tarvittaessa ylimääräiselle villasukalle. Varsinkin eteläisemmässä Suomessa talvikeli on muuttunut usein liukkaaksi, joten nastakenkä tai kenkiin kiinnitettävät nastat ovat mainio lisävaruste.
Hanskoista rukkaset ovat lämpimimmät, mutta sormikkaita ei välttämättä tarvitse ottaa näperrellessä pois. Hanskat kastuvat talvella helposti, joten päiväretkellekin kannattaa varata muutama hanskapari mukaan. Samaten pipolle kannattaa ottaa vaihtokappale mukaan, sillä pipo kostuu liikkuessa hiestä käytännössä aina. Tauolla päähän vedetty kuiva pipo on talviretken luksusta. Hyvä talvipipo suojaa riittävästi korvia ja niskaa.
Vaatteita ei kannata pukea liikaa päälle, vaan luottaa kerrospukeutumiseen. Kun paikalla ollessaan tulee vähän vilu, on vaatetus yleensä sopiva liikkeessä. Mitä raskaampi fyysinen aktiviteetti on, sitä vähemmän vaatetta yleensä tarvitaan.
Kerrospukeutuminen ja reppu ovat talviretkeilijän parhaat ystävät, sillä reppu mahdollistaa vaihtovaatteiden mukaan ottamisen ja vaatetuksen säätämisen.
Olosuhteiden mukaan retkelle lähtiessä ylleen kannattaa pukea merinovillainen tai tekninen aluskerros ja tuulta pitävä kuorikerros. Jos pakkasta on enemmän, kannattaa näiden väliin pukea vielä vaikka mikrofleeceasu. Muista säätää pukeutumista ja tuuletusta aktiivisesti. Talviolosuhteissa liikkumisen tärkein ohjenuora on, että hikoilua tulisi välttää.
Reppuun kannattaa puolestaan pakata aina lämmin toppatakki tai villapaita taukoja varten. Muiden vaatteiden päälle puettava taukovaate aiheuttaa vähiten lämpöhukkaa.
Jos retkellä on mukana lapsia, kannattaa vaihtopäähineitä, -hanskoja ja -sukkia ainakin varata mukaan, sillä lapset kastuvat usein lumessa peuhatessaan. Itse retkellä liikkuvia lapsia ei kannata ylipukea, sillä he ovat usein aikuisia aktiivisempia. Jos lapsi kulkee kantorinkassa tai pulkassa, on sen sijaan huolehdittava riittävän lämpimästä pukeutumisesta huolella.
Ensiaputarvikkeet ja kartta ovat tärkeät myös päiväretkellä. Tarkemman varusteluettelon löydät Retkeilyvinkeistä.
Hyvä tauko kruunaa jokaisen retken
Talviretkellä keho kuluttaa paljon energiaa jo pelkästään lämpimänä pysymiseen, joten eväisiin kannattaa panostaa. Helppo ratkaisu on tehdä kotona keitto valmiiksi ruokatermokseen, jolloin tauolla päästään heti eväiden kimppuun. Toisaalta nuotiolla laitettu ruoka on retkellä aina elämys. Jos ruokaa aikoo laittaa paikan päällä, kannattaa esivalmistelut kuitenkin tehdä mahdollisimman pitkälle kotona.
Muista myös juotava. Talvella kylmän juominen saattaa tuntua epämiellyttävältä, joten juotavaksi kannattaa ottaa vaikkapa lämmintä mehua tai kaakaota termospulloon.
Taukopaikalla oleskelusta tekee miellyttävämpää, jos pyllyn alle varaa solumuovisen istuinalustan kylmältä ja märältä suojaamaan. Jos alustaa ei löydy, saman asian ajaa nippu sanomalehteä.
Tulitikut ja puukko on syytä muistaa, jos tauolla on tarkoitus tehdä tulet. Talvella tikut kostuvat helposti, joten ne on syytä pakata vesitiiviisti. Myös polttopuut saattavat olla kosteita, joten mukaan kannattaa varata sytytyspaloja, kananmunakennon palasia tai steariinia kynttilän jämistä nuotion tekoa helpottamaan. Muista myös pilkkoa polttopuut aluksi riittävän pieniksi ja työntele nuotion päälle kertynyt lumi vaikkapa klapilla tulisijan reunoille.
Lapsille tauko on helposti retken pitkäveteisin hetki, joten heille kannattaa keksiä mukavaa tekemistä sen ajalla. Mukaan voi ottaa vaikka lapion lumileikkeihin. Tämä auttaa pysymään myös lämpimänä.
Helpon ja maistuvan talviretken herkun saa pienistä rieskoista. Laita rieskan päälle tomaattipyreetä ja haluamisia täytteitä. Pakkaa rieskat kevyesti öljyllä voideltuun alumiinifolioon tai kypsennä kannellisella retkipannulla nuotiolla.
Yönyliretki talvella
Kun päiväretkestä siirrytään talviseen yönyliretkeilyyn, muuttuu homma astetta vaativammaksi.
Yönyliretkellä kuljettu matka ja luonnossa vietetty aika pitenevät. Siksi se vaatii päiväretkeä enemmän varautumista. Mukaan tulee usein myös erilaisia talviretkeilyn välineitä, kuten sukset ja ahkio, vaikka Etelä-Suomessa voi ainakin vähälumisina talvina pärjätä hyvin myös jalkaisin ja rinkalla.
Yönyliretkeilijän on tarpeen osata käyttää myös yöpymisvälineitä, siis talveen soveltuvaa makuupussia, -alustaa ja telttaa. Pelkillä kotona valmistetuilla eväillä tai mukaan otetulla juomalla ei välttämättä enää pärjää, vaan on osattava retkikeittimen käyttö sekä juoma- ja ruokahuolto talviolosuhteissa.
Talviretkellä turvallisuus tulee aina ensin
Talviretkeily on kesäretkeilyä vaativampaa, sillä melko harmitonkin virhe voi johtaa vakaviin seurauksiin kylmässä.
Varmista siis, että mukana on aina välineet, joilla pärjää turvallisesti yön yli maastossa. Älä myöskään epäröi koskaan kääntyä takaisin, jos olosuhteet arveluttavat. Jos eksyt tai joudut esimerkiksi lumimyräkkään, on parempi pyrkiä leiriytyä kuin alkaa säntäillä hädissään.
Pidä mukana aina täyteen ladattu puhelin ja säilytä sitä esimerkiksi kaulaan ripustetussa vesitiiviissä pussissa. Lähellä kehoa puhelin pysyy lämpimänä ja akkuvirta kestää paremmin.
Ota mukaan myös aina riittävä ensiapuvarustus, jota osaat myös käyttää.
Merkitty talvireitti ja valmis taukopaikka ovat hyvä tapa aloittaa yöretkeily talvella
Suunnattaessa pidemmälle talviretkelle, on luonnossa liikkumisessa syytä ottaa muutamia asioita huomioon.
Jos talvinen suunnistaminen ei ole vielä tuttua, kannattaa valita reitti, joka on merkitty myös talviaikaa silmällä pitäen. Puihin maalatut merkit voivat talvella peittyä kuuraan ja lumeen, eikä reitin seuraaminen ole välttämättä mahdollista. Kaikki kesäreitit eivät ole kuljettavissa talviaikana lainkaan, eikä monien kulkeminen suksilla ole järkevää maaston muotojen takia.
Osassa kansallispuistoja on erityisiä talvireittejä, joita voi hyödyntää. Ne ovat useimmiten merkattu aurausviitoilla ja niillä saa liikkua kävellen, lumikengillä, suksilla ja läskipyörällä. Läskipyörällä tai jalkaisin ei kannata kuitenkaan lähteä ainakaan kovin pitkälle yöpymään, sillä kaikkia talvireittejä ei huolleta päivittäin ja yöllä iskenyt lumimyräkkä voi tuoda mutkia paluumatkaan. Sukset ja lumikengät ovatkin talviretkeilijälle varmin väline.
Aikaa kulkemiseen on syytä varata talvella kesää enemmän, sillä moni asia on kylmässä hitaampaa. Maisema myös näyttää erilaiselta, ja esimerkiksi järveä tai lampea voi olla hankalampi erottaa. Vaikka talviretkellä liikkuisikin merkittyä reittiä pitkin, on tärkeää seurata reitillä etenemistä ja pysyä kartalla.
Tunne välineet
Jos talviretkeilyssä tarvittavat välineet, kuten sukset, lumikengät ja ahkiot ovat uusia, kannattaa niihin tutustua huolella ennen retkeä. Koska erilaisiin talviretkiin sopivat hieman erilaiset varusteet, kannattaa ne ensin vuokrata ja alkaa sen jälkeen harkitsemaan omien ostamista. Jos talviretkiä tekee harvakseltaan, ei omia varusteita kannata välttämättä ostaa lainkaan.
Pidemmällä talviretkellä tavaroita tarvitsee usein sen verran, että ahkio on ainoa järkevä tapa kuljettaa niitä. Parin yön retkellä pärjää kuitenkin monesti vielä varsin hyvin rinkalla. Etelä-Suomen tiheässä maastossa rinkka voi olla aina hyvä vaihtoehto.
Liiku rauhassa ja pidä taukoja
Kun luonnossa vietetään talvella pitkä aika, on erityisen tärkeää yrittää välttää hikoilua. Talviretkellä kannattaakin säätää vaatetusta hyvin aktiivisesti, vaikka voi tuntua ärsyttävältä pysähtyä riisumaan juuri, kun pääsi vauhtiin.
Etenemistahti kannattaa pitää tasaisen rauhallisena ja välttää turhaa riuhtomista. Taukoja on pidettävä riittävän usein ja niiden aikana on syytä napostella jotakin pientä ja juoda, jotta suorituskyky pysyy yllä. Jotta vauhdin voi pitää tasaisena, kannattaa taipaleelle lähteä riittävän ajoissa. Silloin tahtia ei tarvitse alkaa kiristää pimenevän illan hengittäessä niskaan.
Myös liikaa passiivisuutta pitää talviretkellä välttää, sillä pitkäksi aikaa paikoille jääminen lisää kylmettymisen riskiä. Jos tauolla joudutaan olemaan syystä tai toisesta pidempään paikoillaan, on taukovaatteet puettava ylle ja ylläpidettävä pientä liikettä.
Mikä on hyvä paikka yöpyä?
Ensimmäisillä yönyliretkillä yöpymisen tukikohdaksi kannattaa valita jokin palvelurakenne, kuten autiotupa tai laavu. Vaikka tarkoitus olisikin yöpyä teltassa, mahdollisuus päästä lämmittelemään tupaan tai tulille tuo turvaa.
Talvitelttailu ei myöskään ole kaikkien juttu, jolloin tupa on erityisen hyvä tapa yöpyä talviretkellä. Tällaisella retkellä kannattaa harkita petipaikan varaamista tai vuokratupaa, jolloin yöpyminen tuvassa on taattu.
Vaikka retken tekisi tupaan, on jonkinlainen majoite matkalla sattuvia hätätilanteita varten aina oltava mukana. Sesonkiaikoina autiotuvilla ja laavuilla voi myös olla paljon muita majoittujia.
Talvitelttailun lyhyt oppimäärä
Talvitelttailu kannattaa ottaa haltuun ainakin silloin, jos mielessä siintää pidempi talvivaellus. Ja vaikka ei siintäisikään, saa talvitelttailusta helposti huikean elämyksen, jota ei ole ihan jokaisella.
Telttailu lumisessa ympäristössä ei myöskään ole niin hankalaa, miltä se alkuun kuulostaa. Näillä vinkeillä se on itseasiassa varsin mukavaa.
Yhden yön retkestä metsässä selviää lähes millä tahansa teltalla, mutta hyvän talviteltan ominaisuuksia ovat erillinen sisä- ja ulkoteltta, hyvät myrskynarut ja lumiliepeet. Ilman näitäkin selviää kuitenkin varsin hyvin. Avoimessa tunturimaastossa teltan on kuitenkin täytettävä paljon kovemmat vaatimukset ja niitä käsitellään talvivaelluksia käsittelevässä artikkelissa.
Suomessa lumi on tuntureita sekä suurempia vesi- ja suoalueita lukuun ottamatta pehmeää, joten teltan pystytys pitää aloittaa tamppaamalla sille paikka. Tämä onnistuu kätevimmin lumikengät tai sukset jalassa. Tampattavan alueen kannattaa olla telttaa suurempi, sillä tämä helpottaa kiilojen laittamista. Tamppauksen jälkeen alueen annetaan kovettua.
Kun hanki on kovettunut ja kestää liikkumista, voidaan teltta pystyttää. Kupoliteltta seisoo ristikkäisten kaarien varassa itsestään ja sen pystyttäminen on helppoa. Tunneliteltta pitää kiilata. Jos kiiloina käytetään kesäkiiloja, kannattaa kiilalle tehdä pieni ura hankeen ja sijoittaa kiila sinne poikittain. Näin se pitää paremmin.
Talviretkeilyssä voi käyttää myös lumikiiloja, jotka ovat tavallista kiilaa pidempiä ja tarkoitettu teltan pystyttämiseen lumihankeen. Ne voi ostaa valmiina tai askarrella itse vaikkapa aurausviitoista tai kulmaraudoista.
Jos mahdollista, teltan pohjalle kannattaa laittaa koko pohjan kokoinen eristys käyttämällä esimerkiksi solumuovista routamattoa tai avaruuslakanaa.
Myös tuuletuksesta on tärkeää huolehtia, sillä kosteus on talvitelttailijan pahin vihollinen. Tuuletusräppänät kannattaa siis jättää avoimeksi, jos ulkona ei ole lumituiskua. Myös kaikki mahdollinen lumi kannattaa yrittää pitää teltasta poissa. Tähän auttaa esimerkiksi pieni harja, jolla saa vaatteet puhtaaksi.
Hyvä makuupussi ja -alusta takaavat lämpimän yön
Talviretkellä viihtymisen kannalta makuupussi ja -alusta ovat keskeiset varusteet. Makuupussiksi kannattaakin harkita erityisesti talviretkeilyyn tarkoitettua mallia, etenkin teltassa tai laavussa nukuttaessa.
Lämpimän pussin saa myös yhdistämällä kolmenvuodenajan pussin ja kesäpussin. Silloin paksumpi pussi laitetaan alle ja ohuempi päälle. Näin nukkuessa haihtuva kosteus tiivistyy ulompaan pussiin ja sisempi pysyy lämpimänä ja kuivana.
Makuupussi kannattaakin tuulettaa aina aamuisin, jolloin siihen tiivistynyttä kosteutta haihtuu. Pakkasella kosteus kiteytyy kuuraksi pussin pintaan. Sen voi ravistella tai harjata pois.
Makuualustaksi kannattaa ottaa riittävästi eristävä alusta, sillä makuupussissa lämpöä menetetään eniten juuri alapuolelta.
Jos käyttää ilmatäytteistä alustaa, on varminta valita sellainen malli, jossa on ilman lisäksi untuva- tai keinotäyte. Pelkkä ilma on helposti kylmä, mutta siitä saa lämpimämmän laittamalla päälle solumuovisen alustan lisäeristykseksi. Ilmatäytteinen alusta on joka tapauksessa altis rikkoontumiselle, joten talvella on hyvä ottaa solumuovinen alusta aina varmuuden vuoksi mukaan.
Teltassa yöpymiseen tuo mukavuutta koko teltan pohjan kokoinen solumuovialusta. Sellaisia voi ostaa esimerkiksi joistakin rautakaupoista metritavarana. Tällaisen alustan kuljettamiseen tarvitaan kuitenkin ahkiota.
Retkikeitin talvella
Yönyliretkellä on tarve laittaa useampia aterioita sekä toisinaan myös sulattaa vettä lumesta. Siksi retkikeitin on miltei välttämätön varuste. Talvisessa retkikeittimen käytössä on kuitenkin hyvä huomioida muutama asia.
Kylmä sää vaikuttaa retkikeittimien polttoaineiden toimintaan. Varsinkin kaasukeittimen käyttäjän on hyvä tiedostaa, että kaikki kaasut eivät toimi pakkasessa. Talvikäyttöä varten onkin ostettava erillinen talvi- tai neljän vuodenajan kaasuseos. Näiden laadussa saattaa olla suuria eroja ja lämpötilan pudotessa -20 vaikuttavan pakkasasteen alapuolelle, ei kaasu toimi enää lainkaan. Vaikuttavalla pakkasasteella tarkoitetaan esimerkiksi tuulen lisäämää kylmyyskerrointa, mikä on otettava huomioon kaasukeitintä käyttäessä.
Myös spriikeittimen toiminta saattaa heikentyä talvipakkasilla, kun alkoholi ei höyrysty yhtä tehokkaasti.
Varmin valinta talviretkeilijälle onkin monipolttoainekeitin, joka toimii bensalla, kerosiinilla tai valopetrolilla. Osa malleista toimii myös kaasulla. Jos samaa keitintä haluaa käyttää myös kesällä, kannattaa valita tällainen malli.
Monipolttoainekeitinten käyttäminen vaatii jonkin verran perehtymistä ja ne vaativat huoltoa retkien aikana. Ne ovat myös kalliimpia kuin muut keittimet. Jos varusteista löytyy jokin toinen keitin, kannattaa monipolttoainekeitin hommata vasta talviretkeilyn muuttuessa vakiintuneeksi harrastukseksi.
Jos keitintä mielii käyttää lumihangessa, kannattaa keittimelle ottaa mukaan jonkinlainen alusta. Esimerkiksi ohut vanerilevy toimii hyvin. Juomaveden sulattamista lumesta nopeuttaa, jos talviretkellä on käytössä riittävän iso kattila. Kattilan kansi säästää polttoainetta.
Kylmä hankaloittaa vesihuoltoa, mutta tuo mahdollisuuksia ruokahuoltoon
Kylmässä vesihuolto vaikeutuu, kun kaikki jäätyy. Jos leiripaikan lähettyvillä ei ole varmasti sulana pysyvää vesipaikkaa, on vesi sulatettava lumesta. Se on hidas prosessi, joten mukaan kannattaa varata vettä esimerkiksi muutamaan termospulloon.
Lumesta vettä sulattaessa kannattaa kattilaan aina laittaa pieni siemenvesi, sillä muuten kattilan pohja palaa helposti. Kun lumi on sulanut, veden kannattaa antaa kiehua hetki. Vettä kannattaa tehdä kerralla suurempi määrä ja varastoida se taas termospulloihin.
Ruokahuoltoa pakkanen sen sijaan voi jopa helpottaa, sillä kylmässä ruoka säilyy hyvin. Mukaan voi siis ottaa kesällä pilaantuvia tuotteita tai jopa pakasteita, jos sää on tarpeeksi kylmä. Myös erilaisia tuoretuotteita voi ottaa huoletta mukaan, jos ne kestävät jäätymistä.
Jos ollaan liikkeellä ahkion kanssa ja ruoka on säilytettävä jäätymättömänä, sen voi pakata pieneen kylmälaukkuun. Kylmälaukkua voi käyttää myös veden jäätymiseen estämiseen leirissä.