Rokuanvaara
Rokuanvaara säilyi pitkään asumattomana, sillä karuutensa vuoksi se oli huonosti viljelykäyttöön sopivaa aluetta. Vaaran jäkäläkankaat olivat viimeisiä eteläisiä porolaitumia 1800-luvun puoliväliin saakka.
Pookivaara
Karu ja kuiva Rokuanvaara on äärimmäisen paloherkkää aluetta. Jäkäläkankaat paloivat ennen tehokkaan palontorjunnan aikaa noin 50-60 vuoden välein. Erinomainen paikka metsäpalojen vartiointiin oli 194,2 metriä merenpinnan yläpuolelle ja noin 50 metriä ympäristöään korkeammalle kohoava Pookivaara, Rokuan korkein kohta. Vaaran laelle rakennettiin palovartiotorni ja palovartijan tupa vuonna 1936. Sota-aikana tornia käytettiin ilmavalvonnassa. Palovartiointikäytössä Pooki oli 1970-luvun puoliväliin asti. Nykyinen käytöstä poistettu palotorni on jo kolmas paikallaan. Palovartijan tupa toimii nykyisin autiotupana.
Torni on sittemmin kunnostettu ja avattu uudelleen keväällä 2013. Tornissa on nyt myös avattavat liukulasit, joten maisemien ihailua ja valokuvausta ei tarvitse enää tehdä suttuisen lasin läpi.
Keisarintie
Puiston etelärajaa kulkeva Keisarintie oli 1600-luvulta 1800-luvun lopulle tärkeä postitie Tukholman ja Viron välillä ja ainoa maantie Oulusta Kajaaniin. Nimensä reitti sai 1800-luvun lopulla Venäjän tsaarin mukaan, vaikka perimätieto kertoo tämän suunnitelmien tietä pitkin matkaamisesta kariutuneen Oulujärvellä nousseen myrskyn takia.
Rokuan 60-vuotinen historia kansallispuistona
Rokuan taival kansallispuistoksi
Rokuan alueen maita annettiin Metsähallituksen hallintaan isonjaon aikaan vuonna 1868, ja jo vuosien 1927 - 1929 metsätalouden tarkastuksen yhteydessä huomattiin Rokuan alueen luonnonsuojelullinen arvo. Viimein vuonna 1956 annetulla lailla perustettiin Rokuan kansallispuisto, joka on nykyisin maamme tärkein karukkokankaiden suojelualue. Puiston alkuperäinen pinta-ala on 4,2 km². Viime vuosikymmeninä on hankittu useita lisäalueita puistoon liitettäväksi, ja puiston pinta-ala on noussut 9,9 km2:iin. Kansallispuisto on osa Rokuavaaran harjualuetta ja se on 42,4 km²:n laajuisen, Natura 2000 -ohjelmaan kuuluvan alueen ydinosa.
Tulevaisuuden haasteet
Rokuan kansallispuiston perustamisen tarkoituksena oli säilyttää osa Rokuanvaaran ainutlaatuisesta harju- ja dyynimuodostumasta ja suojella luonnontilaista jäkälikköä sekä erikoista kasvilajistoa. Vuosikymmenten jälkeen nuo samat päämäärät ovat edelleen keskeisimmällä sijalla Rokuan alueen hoidon suunnittelussa. Niiden lisäksi pyritään suojelemaan alueella esiintyviä uhanalaisia kasvi-, lintu- ja hyönteislajeja, luontotyyppejä sekä alueen herkkää luontoa kulumiselta.
Kansallispuistoa ympäröivän, Natura 2000 -ohjelmaan kuuluvan Rokuanvaaran harjualueen (ymparisto.fi) tärkeimmät käyttöarvot ovat virkistyksessä. Alue on yksi Oulun merkittävimmistä matkailukeskuksista, jossa käy vuosittain noin 100 000 kävijää. Rokuanvaaralla on monipuolisia matkailupalveluja, mm. kuntokeskus kylpylöineen ja hotelleineen, erämaahotelli ja kaksi leirikeskusta (rokuageopark.fi).
Tulevaisuudessakin luonnon virkistyskäytön mahdollisuudet säilytetään, mutta luontoa kuluttavat virkistyskäyttömuodot pyritään ohjaamaan kulutusta paremmin kestäville paikoille. Tavoitteena on myös matkailun edellytysten kehittäminen ja sitä kautta aluetalouden tukeminen.
