Rokuan luonto
Rokuan kansallispuiston kuivien kankaiden tyypillinen näky ovat vaaleina hohtavat jäkälämatot ja ikääntyvät mäntymetsät. Pienet harjulammet ja notkonpohjien suot tuovat maisemaan vaihtelua.
Mäntykankaiden peittämät hiekkadyynit
Jääkauden jälkeen Rokuanvaara oli saari, jonka rannoille tuulet ja aallot kasasivat hiekkadyynejä. Nykyisin dyynit ovat mäntykankaiden peittämiä, mutta eroosion myötä ajoittain silmin havaittavissa.
Paahteisten etelärinteiden erikoisuudet
Kuivilla ja paahteisilla harjujen etelärinteillä viihtyvät Rokuan erikoisuudet, kuten kangasajuruoho ja sitä ravintokasvinaan käyttäviä perhosia ja pistiäisiä.
Tietoja kansallispuistosta
Perustettu 1956 Pinta-ala 18 km2 Rokuan kansallispuiston tunnus on leppälintu
Leppälintu on kansallispuiston tunnuslintu
Rokuan karut mäntykankaat eivät lintupaljoudella koreile. Yksi retkeilijöitä usein vastaan tuleva lintulaji on värikäs leppälintu.
- Oranssinpunaisen leppälintukoiraan muita tuntomerkkejä ovat valkomusta pää, harmaa selkä ja punaruskea pyrstö.
- Leppälinnun laulu on kaunis, suruvoittoinen säe, jota kuulee etenkin valoisina kevätkesän öinä puiden latvustoista.
- Keskikesällä poikasia ruokkivan emolinnun voi helposti havaita kannon nokassa tai puun alaoksilla värisyttämässä pyrstöä.
Mäntykankaalla viihtyvän lajin nimi on harhaanjohtava. Nimi juontaa juurensa vanhasta verta tarkoittavasta sanasta, mikä edelleen viittaa tervalepän puuaineksen punertavaan sävyyn.
Rokuanvaara on männyn valtakunta
Rokualla retkeilevä kiinnittää huomiota puuston mäntyvaltaisuuteen. Muita puulajeja löytää lähinnä lampien, järvien ja purojen rannoilta. Rokuanvaaran laajat kangasmetsät ovat usein puhdasta männikköä.
- Rokuan maaperä on äärimmäisen kuivaa ja karua hiekkamaata, jossa mänty selviää parhaiten.
- Mänty on sopeutunut metsäpaloihin. Korkealla tulelta suojassa olevan oksiston lisäksi vanhojen mäntyjen paksu kilpikaarna suojaa tulelta ja kuumuudelta. Uudet männyt itävät nopeasti palosta selvinneiden mäntyjen siemenistä.
- Rokuanvaaran etelälaidalta löytyvät seudun vanhimmat, ja myös luonnontilaiset, mäntymetsät keloineen ja järeine puuvanhuksineen.
Myös mäntyä suosineella metsänhoidolla on osansa mäntyjen määrään. Kansallispuiston laajennusten myötä entiset talousmetsät ikääntyvät nyt hiljalleen männyn luontaisen elämänkierron mukaisesti osana kansallispuistoa.
Jäkälämattoja ja paahteisia rinteitä
Rokuan metsissä eläimistö ja kasvillisuus on niukkalajista ja karuille kankaille tyypillistä.
- Alueen lajiston harvinaisuudet löytyvät suppien ja jyrkkien harjujen paahteisilta etelärinteiltä. Näillä paikoilla kasvaa esimerkiksi kangasajuruohoa, mäkikeltanoa, kalliokieloa ja kanervisaraa.
- Rokualta on löydetty myös useita uhanalaisia, ajuruohoa ravintonaan käyttäviä perhosia sekä harvinaisia pistiäisiä.
Monin paikoin Rokuan luonnolle antaa ainutlaatuisen ilmeen vaaleana hohtava ja luonnonvarainen poronjäkälämatto. Poroja seudulla ei ole pidetty ainakaan 150 vuoteen, joten hitaasti kasvava jäkälä on saanut rauhassa peittää laajoja aloja valoisan mäntymetsän pohjasta.
Aaltojen ja tuulten muokkaamat hiekkadyynit
Rokuan hiekkaiset harjut ovat osa pidempää harjujaksoa, joka ulottuu Sotkamosta Oulujärven kautta aina Oulunsalon ja Hailuodon tienoille. Rokuanvaara on Suomen laajin dyynialue, mutta kasvillisuuden peittämät hiekkadyynit jäävät monelta huomaamatta.
- Ensimmäiset dyynit muotoutuivat noin 10 000 vuotta sitten, mutta nykyisin näkyvissä olevat pinnanmuodot ovat kehittyneet myöhemmin maaperän noustua vedenpinnan yläpuolelle.
- Rantaan osuneet aallot ja tuulet kasasivat hiekkaa dyyneiksi aikana, jolloin Rokua oli vielä pieni saari tai niemi suuren meren reunamilla.
Dyynit ovat Rokuan karuimpia kasvupaikkoja, mutta niillä tavataan useita uhanalaisia eliölajeja.
Näin suojelemme Rokuan kansallispuistoa
Metsähallituksen Luontopalvelut huolehtii Rokuan kansallispuistosta sen erikoisimpien ja uhanalaisimpien lajien ja elinympäristöjen turvaamiseksi.
- Hoidamme paahderinteitä esimerkiksi puiden poistolla ja maanpinnan paljastuksilla. Aikaisemmin Rokuan alueella säännölliset metsäpalot pitivät alueen avoimena ja paahteisten alueiden lajistolle sopivana.
- Vapaaehtoiset ovat auttaneet Luontopalveluita vuosien saatossa ja esimerkiksi koululaiset ovat olleet mukana männyntaimien poistossa paahteisten alueiden luomiseksi.
- Alueen lajistosta on selvitetty erityisesti selkärangattomia.
Muut nähtävyydet
Pookivaara
Pookivaara on Rokuan korkein kohta. Se kohoaa noin 50 metriä ympäristöään korkeammalle ja 194,2 metriä merenpinnan yläpuolelle. Vaaran laelle rakennettiin vuonna 1936 palovartiotorni ja palovartijalle tupa asuttavaksi. Torni on kunnostettu ja avoin yleisölle ympäri vuoden. Tupa toimii nykyisin autiotupana.
Pitkäjärvi
Kuvan kaunis Pitkäjärvi sijaitsee Rokuan kansallispuiston vanhimmassa ja kauneimmassa osassa. Luonnonvaraisen ja vanhan mäntymetsän keskellä sijaitseva Pitkäjärvi on Rokuan suosituin paikka telttailuun. Moni leiriytyjä myös pulahtaa uimaan kirkasvetiseen järveen.
Syvyydenkaivo
Rokuan Syvyydenkaivo on Suomen suurin luonnontilainen suppa. Jääkauden jälkeen suuria jäälohkareita jäi maa-aineksen alle ja jään sulaessa maaperään syntyi kuoppia. Syvyydenkaivon reunamat ovat kuivat ja hiekkaiset ja supan pohjalla on kosteampi suoalue.
Isokivi
Rokuan Isokivi on suuri siirtolohkare kansallispuiston lounaiskulmalla. Isokivi on toiminut rajakivenä eri aikoina eri tarkoituksissa ollen aikanaan niin kuntien, maakuntien kuin läänienkin rajamerkkinä.