Retkeily & ulkoiluPituus12.5 km
Kesto(4-6 h)
HaastavuusVaativa
Valloita Pyhä-Luoston kansallispuiston korkein huippu, Noitatunturi, ja anna sen mieleenpainuvien maisemien valloittaa sinut. Paluumatkalla laskeudut Suomen syvimpään kuruun ja voit vierailla Pyhänkasteenputouksella ja -lammella. Kesällä ja syksyllä kuljettavissa oleva reitti on haastava suurien korkeuserojen, rakkakivikoiden ja juurakoiden vuoksi, ja nilkkaa tukevat jalkineet ovat suositeltavat. Suuntaa Noitatunturiin selkeällä, kuivalla säällä, jolloin askel kivikossa on pitävämpi ja reittimerkinnät hyvin seurattavissa.
RengasreittiOsittainen rengasreitti. Suositeltava kulkusuunta myötäpäivään.
Kulkeminen ei ole turvallista talvellaEi talvikunnossapitoa. Lumivyöryvaara.
TulentekopaikkaTarkista aina voimassa oleva maastopalovaroitus ennen tulentekoa.
Ei vesipistettäVaraa mukaan riittävästi juomavettä. Oravalammesta ja Karhunjuomalammesta voi ottaa vettä, joka on keitettävä ennen käyttöä.
TupaKarhunjuomalammen päivätupa.
KäymäläMuista tuoda wc-paperi.
LeiriytymismahdollisuusLeiriydy merkittyjen taukopaikkojen välittömässä läheisyydessä. Rajoitusvyöhykkeellä leirityminen on kielletty.
Muista roskapussiReitillä ei ole jäteastioita. Tuo roskapussi ja vie roskat mennessäsi.
Lisätietoa reitistä
Yhteystiedot
Reitin lähtöpisteLuontokeskus Naavan pysäköintialue
Aluksi reitti kulkee vihrein neliöin tolppiin merkittynä asfaltoitua kevyen liikenteen väylää Pyhäntien vierellä 0,7 km. Ruskeat metalliviitat ohjaavat kohti kansallispuistoa.
Kerontien risteyksessä reitti kääntyy maastoon ja muuttuu leveäksi poluksi. Viitoissa on tästä eteenpäin taukopaikkojen tai kohteiden nimiä. Reitin vihreät neliömerkit ovat pääosin puissa.
0,2 km jälkeen saavutaan kansallispuiston rajojen sisäpuolelle, jonka jälkeen sorastettu polku kulkee vaihtelevissa kangasmetsämaastoissa 1,2 km.
Reitin ensimmäinen taukopaikka on kivikkoisen rinteen reunamilla oleva Isokurun kota. Pihapiirissä on myös puolikota, liiteri ja käymälä.
Kodalta jyrkkää rinnettä alas Isokuruun laskeutuvat n. 200-askelmaiset portaat. Portaissa on metalliritiläaskelmat, joiden sivussa on kapea laudoitus koirille.
Reitti kääntyy vasemmalle poispäin Isokurusta jatkuen leveänä poikkilaudoitettuna kävelysiltana rinteen vierellä noin 90 m, jonka jälkeen jatketaan oikealle Oravalammen ja Noitatunturin suuntaan kääntyvää puista kävelysiltaa noin 50 m.
Rehevästä notkelmasta noustaan ylös noin 30 metriä pitkiä portaita, joiden metalliritiläaskelmissa on sivussa kapea laudoitus koirille.
Reitti kulkee Ukonhattu-tunturin rinnettä kiertävissä ikimetsissä aluksi helppokulkuisena polkuna. Viitoitetusta risteyksestä jatketaan kohti Oravalampea, ja polku kapenee ja muuttuu kivikkoiseksi ja juurakkoiseksi vaatien keskittymistä askeliin.
Noin kilometrin jälkeen reitti alkaa nousta korkeammalle. Saavuttaessa Noitatunturin alarinteellä metsien suojassa olevalle Oravalammen taukopaikalle kuljetaan 70 m metalliritiläpohjaista kävelysiltaa. Kävelysillassa ei ole askelmia koirille.
Taukopaikalla on laavu, liiteri ja käymälä. Huomioithan, että maastopalovaroituksen aikaan tulen teko laavulla on kielletty. Oravalammesta voi ottaa keitettävää vettä.
Taukopaikan jälkeen alkaa jyrkkä, noin 1,2 km pitkä nousu kohti Noitatunturin huippua. Matkan edetessä puusto harvenee, maasto muuttuu yhä kivikkoisemmaksi ja polku häviää. Rakkakivikon peittämässä avotunturissa seurataan reitin merkkinä olevia vihreäpäisiä tolppia. Paikoin kivissä on myös maalimerkkejä. Välillä kannattaa pysähtyä tutkailemaan näkymiä niin lähelle kuin kauas: kivien pinnalla saattaa nähdä muinaisen meren jälkeensä jättämiä aaltokuvioita, ja tulosuunnassa levittäytyy upea Tunturiaavan suomaisema.
Noitatunturin huipun merkkinä on puinen kyltti. Kohta on koko Pyhä-Luoston alueen korkein, 540 metriä merenpinnasta. Ympärillä avautuvat metsien ja aapasoiden kirjomat maisemat, ja luoteen suunnassa näkyvät kansallispuiston läpi ketjuna kulkevien tuntureiden ja vaarojen laet Luostolle saakka.
Huipulta lähdetään laskeutumaan Luoston suuntaan Noitatunturin pohjoispuolta, joka on selvästi loivempi kuin tulomatkan etelärinne. Ensimmäiset noin 50 metriä kuljetaan rakkakivikossa merkkitolppia seuraten, kunnes reitti muuttuu varsin selkeäksi poluksi.
Noin kilometrin laskeutumisen jälkeen avautuu hieno näkymä länteen päin karun kauniiseen Kuorinkikuruun, jonka takana häämöttää helposti mastostaan tunnistettava Kultakero-tunturi.
Rinnettä yhä alemmas laskeuduttaessa kivikkoisuus lisääntyy, ja polku häviää. Muutama kymmenen metriä kuljetaan suurten kvartsiittipinkkojen muodostamassa louhikossa.
Louhikon jälkeen saavutaan helppokulkuiseksi soralla päällystetylle kapeahkolle polulle, jota jatketaan oikealle kohti Pyhää. Alussa ohitetaan Kuorinkikurun kallioseinämien ympäröimä matala, kirkasvetinen Annikinlampi.
Polku kulkee kivikkoisen rinteen viertä matalien mäntyjen ja koivujen lomassa laskeutuen hiljalleen kohti Karhunjuomalammen taukopaikkaa, jonka lähellä reitin sorapinnoitus päättyy.
Tunnelmallisella Karhunjuomalammella on päivätupa, puolikota ja laavu sekä liiteri ja imutankkikäymälä. Lammen rannassa on pieni laituri, jonne laskeutuu lyhyet portaat. Keitä lammen vesi ennen nauttimista. Karhunjuomalammessa ei saa uida, uittaa koiria tai tiskata.
Karhunjuomalammelta jatketaan eteenpäin helppokulkuista polkua 150 m ja käännytään risteyksestä oikealle Isokurun suuntaan. Reitti saapuu rajoitusvyöhykkeelle, jonka alueella merkityltä kesäreitiltä tai reittirakenteilta poistuminen on luonnon säilymisen ja retkeilijöiden turvallisuuden vuoksi kiellettyä.
Reitti jatkuu leveänä polkuna Uhriharjun päällä 0,6 km. Aidatulta näköalatasanteelta voit ihailla alhaalla Karhukurun pohjalla olevan suon värejä ja länteen jatkuvaa Pyhä-Luoston tunturiketjua.
Uhriharjulta laskeudutaan alas Isokuruun lähes 500-askelmaisia, jyrkkiä portaita pitkin. Portaissa on metalliritiläaskelmat, joiden sivussa on kapea laudoitus koirille.
Portaiden juurelta reitti jatkuu leveänä metalli- ja puurakenteisena kävelysiltana saapuen pian kallioiden keskellä olevalle Pyhänkasteenlammelle. Lampeen laskee kapea, 17 m korkea Pyhänkasteenputous. Paikan mystisestä tunnelmasta ja putouksen rauhoittavasta kohinasta voi nauttia puiselta katselulavalta, jossa on myös penkki. Lampeen tai putouksen luo ei saa mennä.
Matkaa jatketaan mahtavan Isokurun pohjalla leveää, poikkilaudoitettua kävelysiltaa pitkin noin 1,3 km. Kurun eteläpäässä noustaan Isokurun kodalle vieville portaille, jotka reitin alkupuolella tultiin alaspäin. Ympyräreittinä kulkeva osuus päättyy, ja loppuosuus reitistä palataan takaisin samaa helppokulkuista polkua ja kevyen liikenteen väylää kuin menomatkalla.
Reitin päätepisteLuontokeskus Naavan pysäköintialue