Retkeily & ulkoiluPituus12.6 km
Kesto(4-6 h/suunta)
HaastavuusVaativa
Erämaatunnelmaa henkivä reitti johdattaa patikoijan Keski- ja Yli-Luoston tunturiharjanteiden valoisiin vanhoihin lakimänniköihin, väläyttäen välillä mahtavia kaukomaisemia yli jyrkkien ja kivikkoisten rinteiden. Kansallispuiston pohjoisimmassa kolkassa, Yli-Luoston juurella, odottaa perinteikäs Yli-Luoston autiotupa, joka on tarjonnut kulkijoille lepomahdollisuuden jo kahdeksalla vuosikymmenellä. Reitti on yksisuuntainen, ja matkaan voi lähteä Luostonloman pysäköintialueelta (8 km/suunta) tai Luostonportilta (12 km/suunta). Keski- ja Yli-Luoston ylittävä reittiosuus on kauttaaltaan kivikkoinen, ja tukevat jalkineet ovatkin suositeltavat. Repussa on hyvä olla myös jo jonkin verran retkeilykokemusta sekä suunnistustaitoja, sillä polku ja reittimerkinnät ovat paikoin heikosti erottuvat. Reitti on patikoitavissa lumettomaan aikaan. Sateella tai yöpakkasten jälkeen kivet voivat olla liukkaita.
Reitti on kuljettavissa vain sulan maan aikaanReitti ja sen merkinnät eivät talvella erotu maastosta.
Ei talvikunnossapitoa
TupaYli-Luoston autiotupa.
TulentekopaikkaTarkista aina voimassa oleva maastopalovaroitus ennen tulentekoa.
LeiriytymismahdollisuusLeiriydythän merkittyjen taukopaikkojen läheisyydessä.
KäymäläMuista tuoda wc-paperi.
Muista roskapussiReitillä ei ole jäteastioita. Tuo roskapussi ja vie roskat mennessäsi.
Ei vesipistettäOta mukaan riittävästi juomavettä. Yli-Luoston autiotuvan lähellä virtaavasta Luostonojasta voi ottaa keitettävää vettä.
Yhteystiedot
Reitin lähtöpisteLuostonportin pysäköintialue
Lähtöpiste 12 km yhdensuuntaiselle reitille: Luostonportti. Lähtöpisteellä on suuri Luostonportti-opastekyltti, viittoja ja kaksi kansallispuiston reittejä esittelevää opastuskatosta. Voit lähteä myös suuremmalta pysäköintialueelta tien toisella puolella, laskettelurinteiden juurella.
Luostonportilta suunnataan ruskeiden kesäreittiviittojen ja reitin merkkinä olevien punaisten neliöiden ohjaamana kohti Tikkalaavua, poispäin opastuskatoksista, kulkien tien ylittävää latusiltaa ja edelleen helppokulkuista latupohjaa 0,7 km.
Risteyksestä voit käydä edestakaisin Tikkalaavun taukopaikalla noin 50 metrin päässä. Taukopaikalla on laavun lisäksi käymälä.
Matkaa jatketaan sorastettua latupohjaa loivasti kumpuilevien metsien lomassa noin kolme kilometriä, loppumatkasta Pyhä-Luosto-maantien läheisyydessä ja suuntaisesti. Latupohjaa kulkevalla reittiosuudella voi kohdata myös pyöräilijöitä, sillä matka on yhteinen suositun maastopyöräilyreitin kanssa.
Luostonloman pysäköintialue, lähtöpiste 8 km yhdensuuntaiselle reitille
Ylitetään Pyhä-Luosto-maantie, jonka toiselta puolelta reitti jatkuu kapeana, punaisin neliöin merkittynä maastopolkuna kohti Yli- ja Keski-Luostoa. Maastossa on lisäksi paikoin reitin vanhoja merkkejä: puutolppia, joissa on kävelijäsymboli. Polku kulkee ensimmäisen puoli kilometriä Luostonloman myötäisesti ja suhteellisen tasaisessa maastossa, minkä jälkeen se kaartaa vasemmalle ja lähtee nousemaan melko jyrkkänä Keski-Luoston rinteen vanhojen mäntyjen pylväikössä.
Seuraavat noin 1,5 km noustaan kohti Keski-Luoston lakea (406 m merenpinnan yläpuolella). Polku muuttuu ylöspäin kavutessaan yhä kivikkoisemmaksi, ja puusto madaltuu ja harvenee. Ajoittain ylitetään laajoja rakkakivikoita. Harmaiden kvartsiittilohkareiden joukossa voi bongata vitivalkoisia kiviä: ne ovat lumikvartsia, jota kutsutaan myös maitokvartsiksi. Laen tuntuman rakkarinteellä kannattaa pysähtyä ihailemaan myös tulosuunnassa avautuvaa maisemaa: lännessä Kitinen virtaa mutkitellen soiden ja metsien halki, ja lähellä kohoaa jylhä Ukko-Luosto, jonka takana kaukaisuudessa voi erottaa Pyhätunturin ja sitä halkovan Isokurun.
Reitti kulkee Keski-Luoston ajoittain metsäisen harjanteen yli noin kolme kilometriä yhtä matkaa talviaikaisen moottorikelkkareitin kanssa merkkeinään sekä kävelyreitin punaiset neliöt että kelkkareitin korkeissa tolpissa olevat punaiset rastit. Reitti myötäilee pitkälti kansallispuiston rajalinjaa, ja puissa voikin nähdä rajan merkkeinä myös valkoisia maalirenkaita.
Kävelyreitti jatkaa noin 3 km kohti edessä metsäisenä kohoavaa Yli-Luostoa laskeutuen aluksi kivikkoista tunturiharjannetta ja jatkaen metsänrajan tuntumassa. Tunturin itäpuolen jyrkät rinteet ovat monin paikoin puutonta rakkakivikkoa, ja niiden yli avautuu välillä kaukonäkymiä kansallispuiston ulkopuolisille soille ja metsille. Reitin metsäisemmillä osuuksilla maastoon on kulunut kapea, joskin kivikkoinen polku. Välillä ylitetään rakkakivikoita, jolloin polku häviää näkyvistä, ja myös haalistuneiden reittimerkkien havaitseminen voi välillä olla haastavaa.
Yli-Luoston lakialueella (315 m mpy) vanhat aihkimännyt tervehtivät kulkijaa. Matkaa Yli-Luoston autiotuvalle on jäljellä noin kilometrin verran, ja reitti laskeutuu jyrkästi alas metsäistä ja kivikkoista rinnettä kohti tupaa. Viimeiset 0,3 km on tasaisempaa metsäpolkua.
Kuusikon suojissa sijaitsee Pyhä-Luoston kansallispuiston vanhin tupa, vuonna 1949 rakennettu Yli-Luoston autiotupa. Pihapiirin tulipaikalla voi tehdä tulet, mikäli voimassa ei ole maastopalovaroitusta. Noin 50 m tuvalta eteenpäin virtaa lehtomaisessa metsikössä Luostonoja, josta voi ottaa keitettävää vettä.
Yli-Luoston autiotupa on reitin kääntöpiste. Lähtöpaikalle palataan takaisin samaa reittiä.
Reitin päätepisteLuostonportin pysäköintialue