Metsähallituksen retkikohteiden palvelut

Kansallispuistoissa ja valtion retkeilyalueilla on kaikkein laajimmat ja monipuolisimmat palvelut. Merkittyjen reittien, pysäköintialueiden ja maastorakenteiden lisäksi niissä voi olla luontokeskus, jossa on tarjolla opastusta, näyttelyjä, elokuvia, tuotteiden myyntiä ja kahvilapalveluja. Lisäksi monipuolisimmilla alueilla saa luonto-opastusta maastossa. Alueilla voi olla leirintäalue ja muuta maksullista tai maksutonta majoitusta, kuten autiotupia. Alueella voi toimia yrittäjiä, jotka vuokraavat välineitä ja tarjoavat ohjelmapalveluja.

Reittejä on monenlaisten käyttäjien tarpeeseen. Hyvin pohjustetut reitit taukopaikkoineen voivat soveltua sekä pyörätuolia käyttäville että lastenrattaiden kanssa liikkuville kävijöille. Pohjustamattomia reittejä on sekä vasta-alkajille että kokeneille retkeilijöille. Luontopolut ja lintutornit auttavat tutustumaan luonnon ihmeisiin. Talvella alueilla voi olla joko koneella hoidettuja tai retkeilijöiden itse tekemiä latuja. Suosituissa maastohiihtokohteissa on höylättyjen latujen lisäksi myös latukahvioita ja päivätupia.

Vesistöisillä alueilla voi olla tarjolla palveluja uimareille ja vesiretkeilijöille. Valtion retkeilyalueilla ja joissakin kansallispuistoissa on hyvät mahdollisuudet kalastaa.

Monilla alueilla on sisääntulo- tai menoväylien varsille rakennettu jätehuoltoa varten eko- eli lajittelupisteitä. Niissä retkeilijä voi lajitella maastosta tuomansa jätteet.

Pienemmillä retkikohteilla pysäköintialueen, opastustaulun ja merkityn reitin lisäksi saattaa olla tulenteko- ja telttailupaikka. Joillakin tulentekopaikoilla on laavu tai hirsikota. Lyhytaikainen telttailu ja yöpyminen laavussa tai hirsikodassa on yleensä sallittua.

Tulentekopaikalla on yleensä tulisija, keittolaite, istuinkehikko tulisijan ympärillä, palosanko, paikalle tuotua polttopuuta polttopuuvajassa tai katoksessa sekä usein makkaratikut.

Tulentekopaikalla olevissa Metsähallituksen jäteohjeopasteissa kerrotaan, miten jätehuolto on kohteessa järjestetty. Näissä kohteissa on usein kompostoiva kuivakäymälä, jonne voi laittaa myös ruoantähteet ja muut biojätteet.

Pienimmissä kohteissa, kuten paikallisissa nähtävyyskohteissa, ei yleensä ole muita palveluita kuin pysäköintialue, opastustaulu ja ehkä lyhyt merkitty ympyräreitti. Reitin varrella voi olla pitkostusta ja siltoja. Jyrkkiin rinteisiin on paikoin rakennettu portaita helpottamaan kulkemista ja ehkäisemään maaperän kulumista. Palveluvarustukseen voi kuulua myös penkki, jolla voi levähtää ja ihailla maisemia.

Tällaisissa kohteissa on yleensä omatoiminen jätehuolto eli kävijät vievät roskansa mennessään.

Joillekin retkikohteille on rakennettu teräksestä tehtyjä pitkospuita ja portaita perinteisemmän puumateriaalin sijasta. Puusta tehdyt rakenteet kestävät käytössä keskimäärin seitsemästä kymmeneen vuotta, teräsrakenteiset monin verroin pidempään. Teräspitkokset ovat myös turvallisemmat kostealla kelillä, koska ne eivät ole liukkaat. Teräspitkoksiin ja -portaisiin rakennetaan usein puinen kulkuväylä koirille.

Retkikohteen rakenteiden materiaalivalinnat mietitään aina tapauskohtaisesti. Terästä käytetään materiaalina erityisesti haastavassa maastossa, esimerkiksi jyrkissä ja kivikkoisissa paikoissa. Kaikkia pitkospuita ei ole tarkoitus korvata tulevaisuudessa teräsrakenteilla, vaan puisia pitkoksia tulee jatkossakin olemaan Metsähallituksen retkikohteilla.

Polkujen sorastamisen eli kestävöinnin taustalla on monia syitä. Sorastettu reitti estää ympäröivän luonnon kulumista. Kun polku on käyntimääriin suhteutettuna tarpeeksi leveä, siitä ei ole tarve poiketa. Tasainen sorastettu polku parantaa esteettömyyttä ja mahdollistaa reitillä kulkemisen vaikkapa lastenvaunujen kanssa. Joissakin paikoissa kestävöity polku helpottaa huollon ja pelastuslaitoksen pääsyä paikalle. Sorastamalla voidaan myös korvata pitkosten tarve reitin märissä kohdissa.

Eteläisessä Suomessa järvien jääpeite ei ole enää itsestäänselvyys, eli talven huoltotoimetkin hyötyvät sorastetuista poluista. Reitin kestävöinnin rakentamisen jälkeen luonnollinen maisemointi tapahtuu kohtuullisen nopeasti ja sorastettu reitti sulautuu maisemaan.

Tupien ja tulentekopaikkojen lisäksi retkeilijöitä palvelee kansallispuistojen ja muiden alueiden hienoissa maisemissa yli 2000 käymälää.

Vilkkaissa retkeilykohteissa on nykyään usein imutankkiin tyhjennettäviä käymälöitä, mutta suurin osa on yhä perinteisiä kuivakäymälöitä. Käymäläjäte toimitetaan yleensä kuntien jätehuoltoon, mutta hyvin vähällä käytöllä olevien huussien käymäläjäte voidaan myös kompostoida paikan päällä. Käymälöissä ei ole tarjolla wc-paperia, mutta jokaisella retkeilijällähän on tietenkin mukana sitä omiin tarpeisiinsa.