
Iivaaran päiväreitti on nimeltään Iirinki.
Etelä-Kuusamossa sijaitseva Iivaaran-Jousivaaran suojelualue koostuu kahdesta vaaraisesta osa-alueesta: Iivaara-Penikkavaarasta ja Laihanvaara-Jousivaarasta sekä niihin liittyvistä lehtojen- ja soidensuojelualueista. Laihanvaaran alueeseen liittyy perinnemaisemana arvokas Virmajoen paiseniitty. Iivaara on ollut vanhastaan metsästys- ja kalastuskohde. Vaarojen lahopuuston runsauden ansiosta Iivaara on tunnettu myös lintuharrastajien keskuudessa.
Alue on pohjoisten vaarojen kokonaisuus, jossa erityisesti kuusikoiden elämä näyttäytyy alusta loppuun - taimesta lahopuuksi. Alempana painanteissa maisemaa värittävät runsaat lehdot ja kirkkaat lähteet. Vaaroissa korkeusolosuhteet luovat tunturimaisia olosuhteita, joiden turvissa viihtyy vaatelias lakialueiden lajisto.
Lajistollisesti Iivaara edustaa kuusamolaista sekametsää, jota hallitsevat mäntymetsät ja erityisesti kuusimetsät. Osa metsäisestä alueesta on runsasravinteista ja tämä näkyy lajiston monipuolisuutena. Uhanalainen lettorikko viihtyy hyvin alueen ravinteisilla soilla. Puronvarsilehtojen ja lähteiden lajisto on monipuolista. Iivaaran laella kasvaa tunturikasveista mm. riekonmarjaa ja tunturiliekoa. Kalkkimaiden harvinaisuudet neidonkenkä ja konnanmarja esiintyvät Iivaaralla.
Iivaaran päiväreitti on nimeltään Iirinki.
40 kilometrin mittainen latu kulkee Lahtelan kylästä Iivaaraan.
Lintujen tarkkailu, kalastus, metsästys, marjastus ja sienestys, lumikenkäily