Puistometsän historia alkoi vuonna 1883, jolloin Venäjällä asetehtailijana rikastunut eversti Hugo Standertskjöld (1844-1931) osti Vanajaveden rannalta Karlbergin kartanon tiluksineen. Karlbergin kartanon päärakennus sijaitsi nykyisen hotelli Aulangon paikalla, mutta alkuperäinen kartanorakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1928.

Vuosina 1883-1910 Standertskjöld toteutti mahtavan hankkeen ja palkkasi 250 työmiestä rakentamaan tiluksilleen englantilaistyyppisen puiston. Näin alueelle muodostuivat muun muassa isot tekolammet Joutsenlampi ja Metsälampi, näyttävät graniittilinnan rauniot, uusia teitä noin 14 km, näköalaterasseja ja huvimajoja. Vuonna 1907 entiselle muinaislinnan paikalle Aulangonvuorelle rakennettiin 33 metriä korkea näkötorni. Lisäksi alueelle istutettiin ulkomaisia puulajeja, kukkia ja pensaita. Toimipa alueella 1800-1900 -lukujen vaihteessa Suomen ensimmäinen eläintarhakin, jossa pidettiin muun muassa peuroja, isokauriita (ent. saksanhirvi), fasaaneja ja riikinkukkoja. Puisto oli avoin kaikille kaupunkilaisille ja matkailijoille.

Tornin huipulta aukeaa näköala ylitse kansallismaiseman

Aulangonvuori oli jo 1800-luvun lopussa suosittu retkikohde, jonne kavuttiin isoissa ryhmissä, eväiden kanssa. Jo silloin vuorelle oli rakennettu puinen näköalapaviljonki. Nykyään Aulangonvuorta hallitsee vuosina 1906 - 1907 rakennettu, 33-metrinen graniittinen näkötorni. Linnatornia muistuttavan maamerkin suunnitteli arkkitehti Waldemar Aspelin.

Näkötornista aukeaa huikea näköala Vanajaveden laaksoon, yhteen kansallismaisemistamme. Näkötorni on avoinna kesäkaudella. Syksyllä iltojen hämärtyessä kannattaa ottaa oma taskulamppu mukaan. Torniin on vapaa pääsy.

Lennart Segerstrålen kädenjälki

Aulangon näkötornin juurella on vuonna 1934 rakennettu näköalatasanne, josta avautuu maisema Aulangonjärvelle päin. Näköalatasanteen alapuolella on taiteilija Lennart Segerstrålen vuonna 1934 maalama metsästysaiheinen fresko. Segerstrålen kädenjälki näkyy myös puiston 1930-luvulta peräisin olevissa opaskylteissä.

Aulangon puistometsä herätti 1900-luvun alussa ihastusta muun muassa siksi, että siellä sai kuka tahansa liikkua vapaasti. Erityisen edistyksellisenä nähtiin myös se, että puiston tärkeimpiin kohteisiin oli opastekyltit polkujen risteyksissä. Segerstrålen suunnittelemien kylttien kuvat näkötornista, joutsenesta, graniittilinnasta sekä karhuluolasta kertovat yhä kauniilla tavalla, minne opasteet kulkijaa johdattavat.

Karhuja ja joutsenia - majoja ja raunioita

Näköalatasanteen vierestä laskeutuvat kiviportaat Karhuluolalle, jossa sijaitsee kuvanveistäjä Robert Stigellin vuonna 1905 valmistunut karhuperheveistos. Näkötornin juurella sijaitsee entinen metsänvartijan asunto, jossa jo 1900-luvun alussa oli vaatimatonta kahvitarjoilua. Rakennusta on laajennettu 1930-luvulla ja siinä toimii vielä nykyisinkin kesäkahvila.

Luonnonsuojelualueen keskellä sijaitsevat Joutsenlampi ja Metsälampi ovat 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta peräisin olevia tekolampia. Joutsenlampea kiertää puu- ja pensaslajipolku.

Metsälammen rannalla sijaitseva, uusgoottilaistyylinen, runsailla puukoristeilla jäsenöity Ruusulaakson paviljonki on toinen alueella säilyneistä alkuperäisistä eli eversti Standertskjöldin aikaisista huvimajoista. Paviljonki lienee 1890-luvulta. Toinen huvimajoista eli tiilirakenteinen Onnentemppeli sijaitsee korkealla kivikummulla rengastien varrella. Aulangontien varressa sijaitsee Standertskjöldin rakennuttama graniittilinnake, jossa on vuodesta 1961 lähtien toiminut lasten ja nuorten kesäteatteri.

Luonnonsuojelualueen eteläosassa on ollut Hämeenlinnan varuskunnan ruutikellari, jota ympäröineen neliön muotoisen kivimuurin jäänteet ovat vieläkin nähtävissä. Ruutikellari rakennettiin 1860-luvulla osaksi Hämeenlinnan kasarmeja. Turvallisuussyistä räjähdysherkät kellarit tuli kuitenkin rakentaa kauas kaupunkiasutuksesta. Nykyään ruutikellarin alue suojamuureineen on rauhoitettu muinaisjäännös. Suojamuurin sisäpuolta hoidetaan luonnonniittynä.