Metsähallituksella on monenlaisia retkikohteita. On vaatimattomasti varustettuja, pieniä kohteita, mutta myös laajoja alueita, joissa on palveluita monenlaista retkeilyä varten.
Monipuolisimmat palvelut kansallispuistoissa ja retkeilyalueilla
Kansallispuistoissa ja valtion retkeilyalueilla on kaikkein laajimmat ja monipuolisimmat palvelut. Merkittyjen reittien, pysäköintialueiden ja maastorakenteiden lisäksi niissä voi olla luontokeskus, jossa on tarjolla opastusta, näyttelyjä, elokuvia, tuotteiden myyntiä ja kahvilapalveluja. Lisäksi monipuolisimmilla alueilla saa luonto-opastusta maastossa. Alueilla voi olla leirintäalue ja muuta maksullista tai maksutonta majoitusta, kuten autiotupia. Alueella voi toimia yrittäjiä, jotka vuokraavat välineitä ja tarjoavat ohjelmapalveluja.
Reittejä on monenlaisten käyttäjien tarpeeseen. Hyvin pohjustetut reitit taukopaikkoineen voivat soveltua sekä pyörätuolia käyttäville että lastenrattaiden kanssa liikkuville kävijöille. Pohjustamattomia reittejä on sekä vasta-alkajille että kokeneille retkeilijöille. Luontopolut ja lintutornit auttavat tutustumaan luonnon ihmeisiin. Talvella alueilla voi olla joko koneella hoidettuja tai retkeilijöiden itse tekemiä latuja. Suosituissa maastohiihtokohteissa on höylättyjen latujen lisäksi myös latukahvioita ja päivätupia.
Vesistöisillä alueilla voi olla tarjolla palveluja uimareille ja vesiretkeilijöille. Valtion retkeilyalueilla ja joissakin kansallispuistoissa on hyvät mahdollisuudet kalastaa.
Monilla alueilla on sisääntulo- tai menoväylien varsille rakennettu jätehuoltoa varten eko- eli lajittelupisteitä. Niissä retkeilijä voi lajitella maastosta tuomansa jätteet.
Pienet kohteet, joissa on tulenteko- ja telttailupaikka
Pienemmillä retkikohteilla pysäköintialueen, opastustaulun ja merkityn reitin lisäksi saattaa olla tulenteko- ja telttailupaikka. Joillakin tulentekopaikoilla on laavu tai hirsikota. Lyhytaikainen telttailu ja yöpyminen laavussa tai hirsikodassa on yleensä sallittua.
Tulentekopaikalla on yleensä tulisija, keittolaite, istuinkehikko tulisijan ympärillä, palosanko, paikalle tuotua polttopuuta polttopuuvajassa tai katoksessa sekä usein makkaratikut.
Tulentekopaikalla olevissa Metsähallituksen jäteohjeopasteissa kerrotaan, miten jätehuolto on kohteessa järjestetty. Näissä kohteissa on usein kompostoiva kuivakäymälä, jonne voi laittaa myös ruoantähteet ja muut biojätteet.
Vaatimattomasti varustetut käyntikohteet
Pienimmissä kohteissa, kuten paikallisissa nähtävyyskohteissa, ei yleensä ole muita palveluita kuin pysäköintialue, opastustaulu ja ehkä lyhyt merkitty ympyräreitti. Reitin varrella voi olla pitkostusta ja siltoja. Jyrkkiin rinteisiin on paikoin rakennettu portaita helpottamaan kulkemista ja ehkäisemään maaperän kulumista. Palveluvarustukseen voi kuulua myös penkki, jolla voi levähtää ja ihailla maisemia.
Tällaisissa kohteissa on yleensä omatoiminen jätehuolto eli kävijät vievät roskansa mennessään.
Retkikohteiden teräsrakenteet sekä sorastetut reitit
Joillekin retkikohteille on rakennettu teräksestä tehtyjä pitkospuita ja portaita perinteisemmän puumateriaalin sijasta. Puusta tehdyt rakenteet kestävät käytössä keskimäärin seitsemästä kymmeneen vuotta, teräsrakenteiset monin verroin pidempään. Teräspitkokset ovat myös turvallisemmat kostealla kelillä, koska ne eivät ole liukkaat. Teräspitkoksiin ja -portaisiin rakennetaan usein puinen kulkuväylä koirille.
Retkikohteen rakenteiden materiaalivalinnat mietitään aina tapauskohtaisesti. Terästä käytetään materiaalina erityisesti haastavassa maastossa, esimerkiksi jyrkissä ja kivikkoisissa paikoissa. Kaikkia pitkospuita ei ole tarkoitus korvata tulevaisuudessa teräsrakenteilla, vaan puisia pitkoksia tulee jatkossakin olemaan Metsähallituksen retkikohteilla.
Polkujen sorastamisen eli kestävöinnin taustalla on monia syitä. Sorastettu reitti estää ympäröivän luonnon kulumista. Kun polku on käyntimääriin suhteutettuna tarpeeksi leveä, siitä ei ole tarve poiketa. Tasainen sorastettu polku parantaa esteettömyyttä ja mahdollistaa reitillä kulkemisen vaikkapa lastenvaunujen kanssa. Joissakin paikoissa kestävöity polku helpottaa huollon ja pelastuslaitoksen pääsyä paikalle. Sorastamalla voidaan myös korvata pitkosten tarve reitin märissä kohdissa.
Eteläisessä Suomessa järvien jääpeite ei ole enää itsestäänselvyys, eli talven huoltotoimetkin hyötyvät sorastetuista poluista. Reitin kestävöinnin rakentamisen jälkeen luonnollinen maisemointi tapahtuu kohtuullisen nopeasti ja sorastettu reitti sulautuu maisemaan.
Huusseja maan parhaissa maisemissa
Tupien ja tulentekopaikkojen lisäksi retkeilijöitä palvelee kansallispuistojen ja muiden alueiden hienoissa maisemissa yli 2000 käymälää.
Vilkkaissa retkeilykohteissa on nykyään usein imutankkiin tyhjennettäviä käymälöitä, mutta suurin osa on yhä perinteisiä kuivakäymälöitä. Käymäläjäte toimitetaan yleensä kuntien jätehuoltoon, mutta hyvin vähällä käytöllä olevien huussien käymäläjäte voidaan myös kompostoida paikan päällä.
Kaikenlaisten käymälöiden käytössä on tärkeää, ettei niihin laiteta sinne kuulumatonta jätettä. Imutankkiin tyhjennettäviin käymälöihin saa laittaa vain sitä itseänsä. Kuivakäymälään voi laittaa lisäksi myös ruuantähteitä. Maatumaton jäte käymäläastiassa muuttaa käymäläjätteen sekajätteeksi, eikä sitä voida kompostoida. Tämä on huono asiaa luonnon kannalta, mutta se myös tuo lisäkuluja.
Kuivakäymälöissä on tarjolla kuiviketta, jota kannattaa laittaa säiliöön asioinnin jälkeen. Kuivike auttaa käymäläjätteen maatumisessa, vähentää hajuhaittoja ja torjuu kärpäsiä. Käymälöissä ei ole tarjolla wc-paperia, mutta jokaisella retkeilijällähän on tietenkin mukana sitä omiin tarpeisiinsa.
Kosteuspyyhkeitä voi käyttää intiimihygieniasta huolehtimiseen. Huomaa kuitenkin, että useimmat kosteuspyyhkeet sisältävät muovia, eikä niitä saa laittaa käymälään, vaan ne pakataan pieneen pussiin ja tuodaan pois maastosta. Kuukautissuojien kääreet, siteet ja tamponit pakataan pieneen pussiin ja tuodaan pois luonnosta.
Käytä käymälää oikein, huolehdi huussin hyvinvoinnista, niin luonto ja luontovalvoja kiittävät.
Huolletuilla telttapaikoilla löytyy käytännössä aina kuiva- tai imukäymälä. Jos taukopaikalla ei ole käymälää, käymälätarpeita varten tulee valita paikka, joka sijaitsee riittävän kaukana poluista, vesistöistä sekä taukopaikasta. Käytä WC-paperia säästeliäästi ja piilota paperit esimerkiksi juurakkoon, kivenkoloon tai kiven alle. Jos on kyse useamman henkilön ryhmästä, käymäläjätteitä varten voidaan kaivaa matala kuoppa, joka sitten peitetään sammaleella tai karikkeella.
Lue lisää