Kun puhutaan hyvinvoinnista retkellä, ajatellaan yleensä vain fyysistä hyvinvointia, vaikka henkinen hyvinvointi on yhtä tärkeää mutta vaikeammin käsiteltävissä. Yksilöt kokevat asiat eri tavoin, joten se mikä rasittaa tai ärsyttää yhtä, ei vaikuta toiseen. Asiaan voivat vaikuttaa myös retken kesto – onko kyseessä päiväretki vai monen vuorokauden vaellus – sää, maaston kulkukelpoisuus, päivämatkojen pituudet sekä varusteet. Jotta retken kokisi mielekkääksi, kannattaa ennen mukaan lähtöä miettiä, vastaavatko retken tavoitteet omiasi ja viihdytkö mukaan lähtevien, tai vaelluksella ainakin telttakumppanisi kanssa.
Jos haluat käyttää runsaasti aikaa vaikkapa valokuvaukseen tai kalastamiseen, niin silloin ei ehkä kannata lähteä mukaan vaellusporukkaan, jossa kukaan muu ei halua samaa. Samoin on hyvä etukäteen miettiä, oletko valmis sopeutumaan retken vetäjän ja ryhmän päätöksiin, sillä yhdenkin sooloilu voi pilata muiden retken. Mitä paremmin tunnet itsesi, luonteesi ja tavoitteesi, sitä paremmin pystyt etukäteen miettimään, minkälainen retki ja ryhmä sopivat sinulle. On kuitenkin muistettava, että hyvästäkin valmistautumisesta huolimatta matkan varrella voi tulla eteen tilanteita, joihin ei ole voinut etukäteen varautua.
Kunto ja varusteet kohdallaan
Retkeilyssä on etukäteisvalmisteluilla suuri merkitys itse suorituksen onnistumiseen. Koska nykyajan istumatyötä tekevälle ihmiselle vaeltaminen ja rinkan kantaminen ovat kunnolle ja varsinkin jalkojen lihaksille ja nivelille yhtäkkinen uusi rasitus, on kunnon kohottamien aloitettava hyvissä ajoin ennen vaellusta. Pelkkä lihasvoimaharjoittelu ei välttämättä takaa kestävyyttä vaelluksella, vaan sen lisäksi tarvitaan aerobista, pitkäkestoista harjoittelua, esim. pitkiä pyöräily- ja kävelylenkkejä. Hyväkuntoista vaellus ei rasita liikaa ja keho ehtii hyvin palautua seuraavan liikuntasuoritukseen. Hyväkuntoisena pystyt myös paremmin tekemään havaintoja luonnosta ja nauttimaan sen kauneudesta.
Mikäli mahdollista, kannattaa tehdä viikonlopun "harjoitusvaellus" tulevan pituisilla päivämatkoilla, oikean painoisella rinkalla vaihtelevassa maastossa, jolloin saat paremman tuntuman omaan kuntoosi. Samalla tulee testattua minkä painoisen rinkan jaksat kantaa hyvin ja miten varusteet, kuten kengät, keitin, makuupussi jne. toimivat.
Pidä huolta jaloistasi
Jalkojen hyvinvointi on erittäin tärkeä asia retken onnistumisen kannalta. Uusilla kengillä on käveltävä riittävästi ennen vaellusta, jotta kengät ja jalat ehtivät sopeutua toisiinsa. Toisaalta vanhatkin palvelijat on syytä huoltaa hyvin ennen retkelle lähtöä niin, että ne pitävät vettä, sisäpuoliset saumat eivät ole rikki ja hankaa ja että kengät ovat kunnossa. Vaelluksen aikana – aina kun vain on mahdollista – kannattaa tauoilla ottaa kengät ja sukat pois ja antaa jaloille ilmakylpyjä. Veden äärellä oltaessa jalkoja voi vilvoitella vedessä, jolloin myös mahdollinen turvotus helpottaa. Samalla sukatkin kuivuvat eivätkä hierrä kosteina ja ne on taas mukava laittaa jalkaan.
Jos matkan aikana jaloissa alkaa tuntua hiertymistä, niin viimeistään seuraavalla tauolla ne pitää tarkistaa ja hoitaa asianmukaisesti. Kun hiertymä on saanut alkunsa, se muuttuu rakoksi hyvin nopeasti ja sen kanssa kulkeminen voi olla jo paljon vaivalloisempaa kuin ajoissa hoidetun hiertymän. Syntyneet rakot ja hiertymät pitää tarkistaa joka päivä ja antaa hoito ryhmän ensiapuvastaavan tehtäväksi. Jokapäiväisen jalkojen pesun ja mahdollisen rasvauksen lisäksi pitää muistaa vaihtaa puhtaat sukat riittävän usein. Kenkiin tarvittavien sukkien laatu, määrä ja vahvuus on myös hyvä kokeilla ennen vaellukselle lähtöä.
Tauot tärkeitä
Vaelluksilla ja pitkillä päiväretkillä on tärkeää pitää taukoja säännöllisin väliajoin lepoa, juomista ja syömistä varten. Taukoja voi pitää esimerkiksi noin vajaan tunnin välein.
Tauolla on hyvä ainakin kylmässä säässä lisätä taukovaatteita, sillä hikisenä tulee helposti kylmä. Lisäksi on hyvä käyttää istuinalustaa sillä maa on usein kylmä. Koska retkeillessä usein hikoilee, vaikka sitä vaatetuksen vähentämisellä pyritään estämään, tauoilla on juotava tarpeeksi, ettei tule huonovointiseksi. Lisäksi kannattaa myös syödä jotain pientä, esim. voileipiä, rusinoita, suklaata tai vastaavaa. Vaelluksella on hyvä päiväsaikaan syödä myös lämmintä ruokaa. Tauoilla kannattaa myös huoltaa jalkoja, säätää kantolaitetta, vaihtaa kosteita vaatteita eli puuhata toimenpiteitä, jotka tekevät retken mukavammaksi.
Henkilökohtainen hygienia
Peseytyminen ja kuivien, lämpimien vaatteiden vaihto vaelluspäivän päätteeksi kuuluu myös omasta hyvinvoinnistaan huolehtimiseen. Kylmällä vedellä peseytyminen, varsinkin hiusten pesu, voi tuntua alussa mahdottomalta toimenpiteeltä, mutta rohkeus palkitaan raikkaalla ja virkeällä ololla. Sen jälkeen on aivan kuin uusi ihminen.
Peseydy aina kuivalla maalla, vähintään viiden metrin päässä vesistöstä. Vaellusolosuhteissa riittää usein pelkällä vedellä peseminen. Käytä pesuaineita säästeliäästi ja suosi biohajoavia tuotteita.
Kylmien, sateisten säiden varalle ja talvella voi ottaa kosteuspyyhkeitä hätävaraksi kuivapesua varten. Kosteuspyyhkeitä voi käyttää intiimihygieniasta huolehtimiseen. Huomaa kuitenkin, että useimmat kosteuspyyhkeet sisältävät muovia, eikä niitä saa laittaa huussiin, vaan ne pakataan pieneen pussiin ja tuodaan pois maastosta.
Ruokailu retken kohokohta
Riittävä ja monipuolinen ravinto on tärkeää jaksamiselle. Sen lisäksi ruokahetket, varsinkin illalla kun aikaa on enemmän, ovat yleensä päivän kohokohtia, joten niiden sisältöön kannattaa paneutua ennen retkelle lähtöä. Nykyään on hyvin saatavissa monenlaisia valmiita raaka-aineita ja itse voi esimerkiksi kuivaamalla lisätä ruoka-aineiden monipuolisuutta. Näin aterioista saa halutessaan melkoisia gourmet-nautintoja myös keskellä erämaata. Toisaalta ruuan painoon on hyvä kiinnittää huomiota, ettei sen vuoksi tarvitse kantaa kovin raskasta rinkkaa ja väsyttää siten itseään turhaan; hyvinvointia sekin.
Venyttely
Venyttely on tärkeä toimenpide jalkojen ja muidenkin lihasten kipeytymisen ja jäykistymisen estämiseksi. Venyttely on hyvä tehdä niin illalla päivän rasituksen jälkeen kuin myös aamulla ennen liikkeelle lähtöä. Kun jumppatuokio pidetään ohjatusti koko joukolla aamuin illoin, on se samalla myös yksi tapa luoda ryhmähenkeä. Kipeytyneitä lihaksia voi myös hieroa ja tarvittaessa käyttää lihaksille tarkoitettuja voiteita. Venytellyin, irtonaisin lihaksin kulkeminen on paljon nautinnollisempaa kuin kovettunein ja kipein "puujaloin".
Uni ja lepo
Uni ja lepo ja sitä kautta palautuminen päivän rasituksista on myös hyvin tärkeää jaksamisen kannalta. Varsinkin syysvaellusta varten on hyvä testata makuupussin lämpimyyden riittävyys omiin tarpeisiin, sillä jos palelemisen vuoksi ei saa öitään nukutuksi hyvin, niin se vie voimia ensin fyysisesti ja muutaman päivän päästä se voi näkyä myös henkisesti "pinnan" kiristymisenä. Tasainen ja mahdollisimman pehmeä yöpaikka helpottaa myös saamaan virkistävän yöunen.
Henkinen rentoutuminen ja toisten huomioonottaminen
Retkellä on syytä myös muistaa henkinen rentoutuminen. Se voi olla maisemien katselemista, auringonlaskun seuraamista, seurustelua iltanuotiolla, nuotion loimujen tuijottelua, virtaavan veden solinan kuuntelua, tuulen suhinan kuuntelua puiden latvoissa, sateen ropinan kuuntelua teltan katossa tai mitä vaan, mistä nauttii ja saa hyvää mieltä. Varaa itsellesi aikaa siihen, sillä muistikuvat seuraavat sinua aikoja eteenpäin ja auttavat jaksamaan niin retken loppuun kuin sitä seuraavassa arjessa.
Jotta retkellä olisi hyvä olla, tulee kaikkien, sekä osanottajien että retken vetäjien, toimia ystävällisellä ja muita huomioivalla tavalla. Vetäjä vastaa mm. siitä, että ryhmä noudattaa yhteisiä pelisääntöjä. Johtajan kuuluu myös olla aidosti kiinnostunut kaikista ryhmän jäsenistä sekä huolehtia siitä että kaikki saavat tarpeeksi pitkät tauot ja ennen kaikkea ettei kukaan jää ryhmästä jälkeen.
Koko ryhmän hyvinvointia ajatellen on hyvä jos autetaan muita ryhmäläisiä esimerkiksi keventämällä toisen taakkaa tai auttamalla muulla tavalla, koska retkeilijöiden vahvuudet ja heikkoudet korostuvat retkellä. Kun leirissä pidetään yhteinen illanvietto esim. jonkun merkkipäivän johdosta, ryhmän yhteishenki yleensä paranee. Pitää huomioida myös toisten tarpeita; esimerkiksi aamuvirkuille annetaan nukkumarauha illalla tai hiljaisten annetaan välillä olla omissa ajatuksissaan. Jos joku haluaa vaeltaa erillään muista nauttien luonnon hiljaisuudesta, on siitä aina sovittava ryhmän vetäjän kanssa.