Nuotio on retkeilyn perinteisin valonlähde pimeään aikaan. Tunnelmaa luovat myös soihdut, jätkänkynttilät ja tervapadat. Retkeilijän varsinaisia ja yleisemmin käytettyjä liekkiin perustuvia valaisimia ovat kynttilät ja erilaiset lyhdyt. Kynttilöillä varustetut valaisimet ovat kannettavat kynttilälyhdyt sekä perinteiset jää- ja lumilyhdyt talvella. Muita valaisimia ovat öljy-, kaasu- ja voimavalolyhdyt, jotka sopivat hyvin leiri- tai mökkikäyttöön.
Yleisin on valopetrolilla tai lamppuöljyllä toimiva myrskylyhty, jonka herkin kohta on sen lasi. On hyvä huolehtia siitä, että lampun nauhamainen sydän on suora, jolloin se palaa tasaisesti. Koska myrskylyhty on rakenteeltaan tukevampi kuin muut lyhdyt, se sopii hyvin retkiolosuhteisiin. Sitä voi käyttää sekä sisällä että ulkona.
Öljylamput toimivat valopetrolilla tai lamppuöljyllä. Niissä on joko sydän tai sen lisäksi hehkusukka. Perinteinen öljylamppu valaisee hyvin. Paikalleen asennettu (hehkusukallakin varustettu) lamppu kestää hyvin käyttöä.
Nestekaasulla toimivista kaasulyhdyistä saadaan kirkkaampi valo kuin perinteisistä öljylampuista. Lyhdyissä on hehkusukka ja yleensä käyttöä helpottava piezosytytin.
Voimavalolyhty on kirkas ja soveltuu paikkoihin, jossa tarvitaan paljon valoa. Lyhty toimii paineistetulla valopetrolilla tai lamppuöljyllä hieman kaasulampun tapaan. Paine säiliöön aikaansaadaan pumppaamalla. Ennen lampun sytyttämistä on tehtävä polttosuuttimen esilämmitys polttamalla spriitä hehkusukan alla olevassa kupissa niin, että suuttimessa oleva lamppuöljy höyrystyy ja säätöventtiili voidaan avata. Valotehoa säädetään neulaventtiilillä.
Ennen kuljettamista öljylamput, voimavalolyhdyt ja kaasuvalaisimet pitää pakata huolellisesti ja itse kuljetus on tehtävä varovasti, ettei hehkusukka mene rikki.