Risukeitin on kevyt keitin, jossa peltipurkissa poltetaan puuta, esimerkiksi maassa olevia irrallisia ja kuivia risuja, tikkuja. Risukeitin on ekologinen vaihtoehto, joka käyttää uusiutuvaa polttoainetta, josta ei synny jätteitä. Risukeitin ei myöskään polta maaperän kasvillisuutta. Risukeitin ei voi leimahtaa tai räjähtää. Liekki keittimessä palaa puhtaammin ja liekki on kuumempi kuin vastaavankokoisessa avotulessa. Markkinoilla on erimallisia risukeittimiä. Keittimiä on erikokoisia, joista pienimmät soveltuvat retkeilykäyttöön.
Risukeittimien käytössä huomattavaa
- Risukeittiminen käyttö ei ole sallittua maastopalovaroituksen aikana siitä aiheutuvan kipinöintivaaran takia.
- Risukeitin on avotuli ja sen käyttöön tarvitaan maanomistajan lupa. Risukeittimen käyttö on valtion mailla sallittua Metsähallituksen tekemän linjauksen perusteella kaikkialla siellä missä liikkuminenkin. Luonnonpuistoissa liikkuminen on yleensä sallittua vain erikseen osoitetuilla poluilla ja liikkumisrajoituksia voi olla muillakin luonnonsuojelualueilla.
- Risukeittimien käytössä tulee aina noudattaa erityistä huolellisuutta. Keitin tulee asettaa hiekalle, kiviselle tai kasvittomalle alustalle, ei koskaan suoraan esim. ruohikkoon tai varvikkoon.
- Luonnonsuojelualueilla puiden, pensaiden tai muiden kasvien ja niiden osien ottaminen tai vahingoittaminen on kielletty. Luonnonsuojelualueilla risukeittimissä voidaan kuitenkin käyttää maahan pudonneita kuivia risuja ja oksia.
- Tuhka voidaan haudata maahan kun se on varmasti täysin jäähtynyt. Paras tapa jäähdyttämiseen on kastella tuhka runsaalla vedellä. Luonnonsuojelualueilla maaperän vahingoittaminen on kielletty, joten niillä tuhka voidaan sijoittaa esimerkiksi kiven alle.