Suunnistustaito on avain turvalliseen liikkumiseen luonnossa. Se on perustaito, joka jokaisen luonnossa liikkujan olisi hyvä hallita. Suunnistustaitoisen on helpompi liikkua tuntemattomassa kaupungissa. Luonnossa retkeiltäessä suunnistustaidosta on hyötyä, jos haluaa liikkua turvallisesti merkittyjen reittien ulkopuolella, esim. sieni- tai marjaretkillä.
Suunnistamista voi opetella suunnistusseurojen järjestämillä kuntorasteilla tai retkeilyjärjestöjen kursseilla. Monissa kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla on hyvin viitoitettuja polkuja, joilla vähemmänkin suunnistaneen on helppo retkeillä ja harjoitella suunnistamista. Kartta kannattaa aina pakata mukaan. Huono sää, tapaturma tai sairaskohtaus saattaa yllättää retkeilijän missä vain, tällöin kartalta voi valita vaihtoehtoisia reittejä.
Erämaassa suunnistustaito on välttämätön
Joillakin alueilla liikuttaessa hyvä suunnistustaito on välttämätön. Lapin erämaa-alueet ja suurien kansallispuistojen erämaaosat sopivat hyvän suunnistustaidon hankkineiden vaelluskohteiksi. Näillä alueilla suunnistamista vaikeuttaa mm. polkujen ja teiden puute tai vähäisyys.
Erilaisia tapoja
Suunnistamista voi harrastaa monella tavalla. Retkeilijä suunnistaa valitsemansa reitin, pysähtyy välillä ihailemaan maisemia tai nähtävyyksiä, ruokailee ja mahdollisesti yöpyy. Kunto- tai kilpasuunnistaja juoksee läpi ratamestarin suunnitteleman radan kohentaakseen kuntoaan tai kilpaillakseen itsensä ja muiden kanssa. Näillä sivuilla keskitytään suunnistamiseen retkillä ja kuntosuunnistukseen.