Retkikeittimet
Avotulen teko maastoon ja polttopuiden otto eivät ole jokaisenoikeuksia. Ne on sallittu vain maanomistajan luvalla, paitsi merkityillä tulentekopaikoilla. Retkikeittimen käyttöä ei katsota avotuleksi, joten sillä voi aina valmistaa aterian.
Retkikeittimen etuja ovat käytön nopeus, helppous ja varmuus tulentekoon verrattuna. Lisäksi keittimiä, pois lukien risukeittimet, voi käyttää myös maastopalovaroituksen ollessa voimassa.
Retkikeitintä tulee käyttää varoen. Keittimen alla maa saattaa kuumentua ja syttyä palamaan, tai keitin voi aiheuttaa keittäjälle palovammoja. Käytä keitintä kovalla ja tasaisella pinnalla, esimerkiksi kallion päällä.
Keitintä valittaessa huomioi keittimen paino, helppokäyttöisyys, toimintavarmuus, toimivuus tuulella ja kylmässä sekä soveltuvuus vaellukselle. Lentokoneessa ei saa kuljettaa mitään polttoaineita.
Retkikeittimet toimivat spriillä, kaasulla, bensiinillä, petrolilla eli lamppuöljyllä tai puulla. Lisäksi markkinoilla on monipolttoainekeittimiä, joita voi suutinta vaihtamalla käyttää eri polttoaineilla.
Retkeilijän kannalta tärkein polttoaineiden ominaisuus on leimahduspiste. Sillä tarkoitetaan alinta lämpötilaa, jossa nesteen pinnasta normaalissa ilmanpaineessa erottuu niin paljon höyryä, että se muodostaa syttyvän höyryilmaseoksen, kun se saa liekkikosketuksen.
Erittäin helposti syttyviä palavia nesteitä ovat ne, joiden leimahduspiste on alle +21 C. Tällaisia aineita ovat esimerkiksi bensiini n. –40, etanoli (sprii) +12 – +13 C ja nestekaasu (propaani –104 C).
Lamppuöljy eli valopetroli on turvallisin kaasu- ja nestepolttoaineista, koska sen leimahduspiste on +55 – +60 C, jolloin se ei leimahda ja syty palamaan vahingossa tavallisissa lämpöolosuhteissa.
Spriikeittimiin tarvittavia nestemäisiä polttoaineita on helposti saatavilla huoltoasemilta Pohjoismaissa. Kaasukeittimiin tarvittavia kaasusäiliöitä saa retkeilyliikkeistä sekä suurimmista tavarataloista ja huoltoasemilta. Petrolia ja bensiiniä saa kaikilta huoltoasemilta kotimaassa ja ulkomailla. Risukeittimeen sopivaa puuainesta, esimerkiksi maassa olevia irrallisia oksia, löytää yleensä joka paikasta, paitsi alueilta, joilla ei ole puuta tai se on lumen peitossa.
Ruoan valmistaminen avotulella
Tulenteko ei kuulu jokaisenoikeuksiin. Nuotio vaatii valmiin ja luvallisen tulentekopaikan tai maanomistajan luvan. Tulen teko on mahdollista
- maanomistajan luvalla
- ulkoilualueiden, retkeilyreittien ja kansallispuistojen tulentekopaikoilla
- jos kansallispuistojen järjestyssäännöt sallivat vapaan tulenteko-oikeuden retkeilyalueellasi
- Lapissa Metsähallituksen myöntämän maksullisen tulenteko- ja maapuunottoluvan nojalla.
Nuotion tekeminen vaatii erityistä vastuullisuutta. Jollei vanhaa tulentekopaikkaa löydy, tee nuotio niin, ettei siitä jää pysyviä jälkiä maastoon. Nuotio pitää sammuttaa huolella runsaalla vedellä, sillä esimerkiksi turve voi kyteä pinnan alla, vaikka nuotio näyttää sammuneelta.
Hyviä puolia
- mukana tarvitsee kuljettaa vain kattiloita, ei keitintä tai polttoaineita
- keittää nopeasti
- lämmittää ja kuivaa myös ruoan valmistajaa
- tunnelmallinen
- valaisee
- monipuoliset ruoanvalmistusmahdollisuudet: loimutus, tuhkassa ja kuumilla kivillä kypsentäminen
Huonoja puolia
- toimii vain alueilla, joilla polttoaineen saanti on taattu
- kaatosateella ja sateen jälkeen tulen teko ei onnistu, mukaan myös varajärjestelmä ruoan valmistusta varten
- kattilat nokeentuvat paksusti, ja noki eristää: pidä kattilat puhtaana
- tulentekoa on rajattu monin tavoin: tulenteko on sallittu vain maanomistajan luvalla tai vain virallisilla tulentekopaikoilla ja maastopalovaroituksen aikaan ei ollenkaan
