Alueet
Norjassa on monenlaisia retkeily- ja ulkoilualueita, kansallispuistoja ja erilaisia luonnonsuojelualueita. Monen taajaman läheisyydessä on hyvin varustettuja, laajoja lähivirkistysalueita (marka). Ehkä tunnetuin näistä on Oslomarka (schage.net, norjaksi).
Erilaisia suojelualueita Norjassa ovat kansallispuistot, maisemansuojelualueet, luonnonsuojelualueet, luonnon muistomerkit sekä biotooppien ja lajien suojelualueet. Lisää tietoa Norjan kansallispuistoista sekä kansallispuistojen luontokeskuksista (miljodirektoratet.no, norjaksi).
Koska Norjassa on valtavasti erilaisia vaellusalueita, on maa jaettu seuraaviin retkeilyn suuralueisiin oikean vaellusalueen löytämisen helpottamiseksi: Itä-Norja, Jotunheimen ja ympäröivät tunturialueet, Etelä-Norja, Hardangervidda, Länsi-Norja, Keski-Norja, Pohjois-Norja sekä Huippuvuoret. Kaikilla suuralueilla on useita retkeilyalueita reitteineen ja tupineen. Lue lisää vaellusalueista (ut.no/omrade, norjaksi).
Retkeilyreitit
Norjassa on runsaasti erilaisia vaellusreittejä, joista suurin osa on tunturialueilla. Norjassa on yhteensä noin 20 000 km merkittyjä kesäreittejä ja noin 6 500 km merkittyjä talvireittejä. Reittien varsilla on tupia, tulentekopaikkoja, pitkospuita, ja siltoja sekä muita retkeilyn palvelurakenteita.
Reittimerkinnät
Norjassa reitit on yleensä merkitty punaisilla T-kirjaimilla, jotka on maalattu kiviin. Soilla ja metsissä on myös käytetty paaluja, joiden yläpää on maalattu punaiseksi tai siinä on punainen rengas. Joillakin kohteilla punainen T-kirjain on maalattu puihin.
Kiviin merkitty reitti voi joskus olla vaikea seurata, koska merkinnät voivat olla jopa kesällä lumen alla, tai lumivyöry on voinut siirtää merkattuja kiviä. Merkinnän laatu vaihtelee huomattavasti, joten retkelle ei kannata milloinkaan lähteä ilman karttaa ja kompassia.
Yhtenäisillä metsäalueilla, kuten Oslomarkassa ja Finnskogenissa, kesäreitit on yleensä merkitty sinisellä. Osa talvireiteistä on merkitty vain risuilla.
Jäätiköiden ja vesistöjen ja ylitys
Osa reiteistä kulkee jäätiköiden yli. Vilkkailla alueilla jäätikölle syntyy selviä polkuja. Polut voivat kulkea lumisiltojen kautta, joiden alla on syviä railoja. On syytä huomata, että lumisillat eivät ehkä enää kanna, vaikka ne ovat kantaneet aikaisempia kulkijoita. Jäätiköillä kannattaa aina kulkea köysistössä ja omata riittävät jäätiköllä liikkumistaidot.
Reiteillä voi olla joko kokovuotisia siltoja tai kesäsiltoja. Alkukesällä retkeiltäessä kannattaa etukäteen tarkastaa onko mahdolliset kesäsillat jo laitettu paikoilleen, ettei retkellä tule yllätyksiä. Uusimmilla retkikartoilla kokovuotiset ja kesäsillat on merkitty erillisillä karttamerkeillä.
Vaativuus
Norjassa on huomattavasti suuremmat korkeuserot ja jyrkemmät rinteet kuin Suomessa. Reitin vaativuus saadaan selville kun verrataan reitin ohjeaikaa matkan pituuteen. Norjan olosuhteissa ohjeaika on parempi mittari kuvaamaan reitin vaativuutta kuin pituus. Hyvä muistisääntö on lisätä puolisen tuntia jokaista 300 metrin nousua kohden. Tavalliselle suomalaiselle retkeilijälle ilman taukoja olevat ohjeajat ovat yleensä turhan kireitä, koska norjalainen retkeilijä vaeltaa yleensä erittäin kevyellä kantamuksella. Kannattaa seurata miten oma etenemisvauhti suhteutuu annettuihin arvoihin, niin saa itselleen kalibroituja ohjeaikoja.