Isommalla ryhmällä retkeillessä on sekä plussia että miinuksia. Retkeily ryhmän kanssa on usein hauskempaa, kun mukana on useampia ja samalla edullisempaa, kun matkakulut voi jyvittää useammalle henkilölle. Useamman henkilön mukana olo luo myös turvallisuutta. Isompi ryhmä vaatii kuitenkin jokaisen huomioon ottamista, eli ryhmän pitää sovittaa vaikkapa päivämatkat ryhmän heikoimman mukaisesti. Isompi ryhmäkoko rajoittaa yöpymisvaihtoehtoja, oli kyse sitten telttapaikoista tai tupien kapasiteetista.
Tässä artikkelissa tarjoillaan vinkkejä ryhmän kanssa retkeilyyn. Kannattaa lukea lisäksi yleisiä vinkkejä retken suunnitteluun ja hyvinvointiin retkellä.
Ideasta retkeen eli retken suunnittelun eri vaiheet
Vaihe 1: esisuunnittelu
Retken esisuunnittelua ryhmän kesken voi tehdä seuraavien kysymysten avulla. Esisuunnitelma voidaan viedä retkeä varten perustettuun jaettuun työtilaan, jonne voi koota myöhemmin kaikki muutkin suunnitteluun liittyvät sähköiset dokumentit.
1. Minne?
Paikka on usein se ensimmäinen kysymys mihin etsiä vastaus. Suomessa vai muualla? Lapissa vai etelässä? Tavoitellaanko pääsemistä johonkin tiettyyn luontokohteeseen?
- Vinkki: Kohdetta voi etsiä esim. Luontoon.fi:n retkikohdehausta eri kriteerein.
2. Milloin?
Mikä on kaikille sopiva ajankohta? Onko kyse sulan maan vai talviajan vaelluksesta? Miten pitkään retkellä ollaan?
- Vinkki: Pidemmän vaelluksen päätteeksi tai viimeiseksi yöksi voi olla ruhtinaallista varata ryhmälle etukäteen iso mökki tai muu ulkopuolisen palveluntarjoajan majoitus, jossa voidaan ottaa iisisti ja rentoutua vaelluksen päätteeksi.
3. Miksi lähdemme, mitä teemme?
Ryhmän jäsenten motivaatiot tai toiveet retkelle voivat olla hyvin vaihtelevat. Mennäänkö vain vaeltamaan? Halutaanko kalastaa? Harrastetaanko luontokohteiden kuvaamista? Onko toiveena saavuttaa jokin tietty piste, esim. tunturinhuippu tai nähtävyys?
- Vinkki: Ryhmän jokaisen jäsenen kannattaa tuoda avoimesti omat toiveensa esiin, jotta niiden yhteensovittaminen on mahdollista. Rehellisellä keskustelulla etukäteen vältetään retken aikana tulevat yllätykset, mitä kukin retkellä haluaa saavuttaa.
4. Millaisella porukalla ollaan lähdössä?
Tämä kysymys ohjaa valitsemaan retken tavoitteet paremmin sekä sen, miten paljon ryhmää tulisi kouluttaa tai sen harjoitella ennen retkelle lähtöä. Isompi ryhmä tarvitsee aina johtajan tai sopimisen kuka johtaa mitäkin. Kuka johtaa retkeä? Onko kaikki ryhmän jäsenet kokeneita vaeltajia? Onko mukana aloittelijoita tai heikompikuntoisia? Miten jaatte vastuut ryhmän jäsenten välillä? Miten hyvin jäsenet tuntevat toisensa? Voivatko ryhmän jäsenet pelastaa tarvittaessa toinen toisensa?
- Vinkki: Ryhmän vastuita kannattaa jakaa vahvuuksien mukaan. Toinen voi tykätä huolehtia suunnistamisesta, kun taas toiselle on luontevampaa ottaa vastuuta ruuanlaitosta tai veden noutamisesta.
5. Millä matkustamme kohteeseen?
Mikä on ryhmälle kustannustehokkain matkustustapa? Millä etenemme retkellä (jaloin, pyörällä, kanootilla…)?
6. Miten paljon retki saa maksaa?
Mikä on ryhmän jäsenten kipukynnys retken kustannuksien osalta? Miten hoidetaan varainhankinta, jos sitä tarvitaan?
Vaihe 2: tarkempi suunnittelu ja valmistautuminen
Kun ryhmä on syntynyt ja esisuunnitelma tehty, on aika ottaa suunniteluun konkreettisempi ote. On hyvä järjestää 1-2 tapaamista ryhmän kesken ennen vaellusta. Tapaamisissa ryhmä voi sopia asioita sekä ohjeistaa niitä, joilla on retkeilemisestä vähemmän tietotaitoa.
Viimeistään tässä vaiheessa on hyvä koota kirjalliset suunnitelmat ja muut yhteiset dokumentit (reittisuunnitelma, muonitussuunnitelma, ostoslista, turvallisuussuunnitelma, kulutaulukko) yhteiseen sähköiseen työtilaan.
1. Päivämatkojen pituus ja yöpyminen
Reittisuunnitelmaan kirjataan muun muassa päivänmatkojen pituus ja missä yövytään. Onhan suunnitellut päivämatkat sellaisia mihin kaikki ryhmän jäsenet kykenevät? Onhan yöpymispaikka suunniteltu niin, että telttapaikkoja tms. on riittävästi koko ryhmälle?
- Vinkki: Telttaa tai muuta majoitetta on syytä kantaa aina. Ryhmässä liikkuessa ei koskaan kannata luottaa siihen, että autiotupaan mahtuu. Teltta tai muu majoite antaa tilapäistä suojaa myös siinä tilanteessa, että yöpaikaksi suunniteltu autiotupa ei löydykään ajoissa.
2. Mitä syödään? Miten ruoka valmistetaan?
Retki voi mennä helpostikin pilalle, jos muonitusta ei ole suunniteltu kunnolla. Kuka hankkii muonat tai miten hankkiminen jaetaan? Saahan kukin riittävästi energiaa päiväannoksesta? Onhan erityisruokavaliot huomioitu? Tehdäänkö ruoka yhdessä vai esim. “trangia-pareittain”? Vaelluksilla ruokaparikäytäntö on usein hyväksi todettu käytäntö. Ei ole maailmanloppu, jos joku kokee haluavansa valmistaa omat ruokansa itse, esim. jos oma ruokavalio poikkeaa merkittävästi toisten ruokavaliosta.
- Vinkki: monipuolisuutta aterioihin tuo se, että jokainen jäsen saa ehdottaa vaelluksen ruokalistalle oman bravuurinsa tai suosikkiateriansa. Näistä toiset voivat saada hyviä uusia ideoita tulevaisuuden retkien ruokalistalle.
3. Mitä varusteita tarvitaan? Miten tai mistä haalitaan ryhmäkohtaiset varusteet?
Kunnollinen varustesuunnittelu auttaa tekemään vaelluksesta turvallisemman ja toimivamman. Yhteisellä varustesuunnittelulla saadaan optimoitua kunkin jäsenen kantamusten paino ja valikoitua varusteet sellaisiksi, että matkanteko on sujuvaa. Esim. isommat erot vaellusjalkinetyypeissä tai sadevarusteissa voi hidastaa ryhmän matkantekoa huomattavasti.
- Vinkki: hyödynnä varusteluettelot. Monet varusteet ovat ryhmäkohtaisia ja jakamista voi harjoittaa myös peseytymistuotteissa. Varusteluettelon läpikäynti vielä ennen lähtöä rauhoittaa mielen.
- Vinkki: Monet retkeily-yhdistykset, partiolippukunnat ja myös yksityiset toimijat vuokraavat varusteita. Muistakaa testata varusteet ennen retkelle lähtöä. Legendan mukaan tuhansien eurojen Grönlannin vaelluskin on peruuntunut hajonneen bensakeittimen tiivisteen takia.
4. Riskiarviointi
Turvallisuus tulee ottaa huomioon niin kaikissa retken suunnitteluvaiheissa (reittisuunnitelma, muonitussuunnitelma, varustesuunnitelma), kuin myös retkellä joka päivä.
Turvallisuussuunnitelmassa mietitään mitkä ovat todennäköisimmät riskit retkellä ja miten niihin varaudutaan. Millaisia riskejä retkellä on? Miten varaudutaan ongelmiin? Miten toimitaan hätätilanteessa - kuka ensisijaisesti ottaa ryhmästä johtovastuun? Miten saadaan hälytettyä apua? Missä kännykkä kuuluu alueella? Missä ovat lähimmät terveyskeskukset, jos pienempiä terveysongelmia tulee? Muista sisällyttää turvallisuussuunnitelmaan ryhmän jäsenten yhteystiedot ja mahdollisen kotona päivystävän kontaktihenkilön yhteystiedot.
- Vinkki: Ryhmän jäsenen on hyvä tuoda vähintään retkenjohtajien tietoon sellaiset sairaudet, jotka voivat vaikuttaa retkeen. Näin terveysongelmista ei tule yllätyksiä vaelluksella ja asiat voidaan ottaa huomioon jo ennalta esim. reittiä suunnitellessa. On hyvä kertoa toisille retken alussa mistä kohtaa rinkkaa löytyy omat henkilökohtaiset lääkkeet tai EA-välineet hätätilanteita varten.
- Vinkki: Suomi112-sovellus (112.fi) on hyvä olla jokaisen ryhmän jäsenen puhelimessa.
5. Mahdollinen harjoitusvaellus
Pienimuotoinen harjoitusvaellus on hyvä keino saada ryhmä tutustumaan toisiinsa ja tarkistaa osallistujien taitotaso sekä kunnon riittävyys vaellukselle. Harjoitusvaellus toimii myös oivallisena varusteiden tarkistuksena.
6. Viime hetken tsekkaukset
Retkelle lähtevän ryhmän on suositeltavaa tehdä turvallisuustarkistus ennen kotipaikasta lähtöä sekä retken lähtöpisteeseen saavuttua. Käykää läpi:
- Onko suunnitelma sopiva näissä olosuhteissa? Millaiset ovat tulossa olevat sääolosuhteet ja onko reitti ja sen pituus siihen nähden sopiva?
- Onko suunnitelma edelleen sopiva kaikille ryhmässä? Onko tapahtunut merkittäviä muutoksia ryhmän jäsenten kunnossa, odotuksissa, taitotasossa, varusteissa ja keskinäisessä luottamuksessa?
Retkellä
Tässä muutamia käytännön vinkkejä mitä huomioida retkeillessä ryhmällä.
Yhteinen rytmi
Vaikka retkelle ei yleensä lähdetäkään “kello kaulassa”, niin yleensä yhteisen rytmin saaminen retkelle auttaa tekemään retkestä toimivan. On hyvä sopia yhdessä mihin aikaan aamusta on tarkoitus päästä liikkeelle. Aamutoimissa varusteiden pakkaamisineen voi helposti vierähtää 2-3 tuntiakin ja muiden odottelu on usein tylsää puuhaa.
Vaelluksilla hyödynnetään usein ns. legi-käytäntöä. Legiä käytetään enemmän talviaikaan, mutta se on toimiva myös kesävaelluksilla. Legi tarkoittaa sitä, että sovitaan miten pitkään edetään ja miten pitkänä tauot pidetään. Varustesäädöt, evästankkaukset jne. jätetään legitaukojen ajalle, eikä niitä varten pysähdellä kukin erikseen eri ajankohtiin. Usein käytetään 50 min eteneminen ja 10 min tauko -käytäntöä, mutta legin pituuden voi vaihtaa myös vaikka vessataukojen tullessa 45+15 minuuttiin. Legin toimivuus vaatii sitä, että joku ryhmästä huolehtii ajan seuraamisesta ja kertoo koko ryhmälle miten pitkään legiä tai taukoa on edelleen jäljellä. Legien johtaja voi olla esim. retkenjohtaja tai sitten henkilöä voidaan vaihtaa vaikka päivittäin.
Ryhmän toimivuus ja konfliktit
Ryhmän etenemisnopeus ei riipu ryhmän nopeimmasta vaan päinvastoin. Tsemppaamista tarvitaan ja kunkin mukana olevan jaksamisen seuraamista. Auttakaa toinen ja jakakaa varusteita koko ryhmän sujuvan etenemisen varmistamiseksi.
Ryhmän kanssa vaeltaessa ristiriitatilanteiden syntyminen ei ole mahdotonta. Huonosti nukutut telttayöt, rinkan painaminen, kylmyys ja märkyys tai heikko ravinnon saanti aiheuttavat helposti harmituksia. Ristiriitoja saattaa tulla myös ryhmän jäsenten välisistä kemioista. Huolehdi perusasioista - syö ensin ja pidä lepotauot! Keskustelkaa, ottakaa kaikki huomioon ja ennakoikaa esim. muuttamalla suunnitelmia ristiriitojen ratkomiseksi.
Huomioi myös ryhmän vaikutus vaelluksen turvallisuuteen. Ryhmäpaine tai myös ryhmän jäsenten egot saattavat kasvattaa riskinottoa. Kiire, väsymys tai kommunikaation puute voivat myös lisätä väärien päätösten mahdollisuutta.
Ruokatauot
Yhteinen ruokatauko on hyvä pitää legien keskellä. Vaelluksella kuluu energiaa ja muonitus on tärkeä osa retken onnistumista. Keskipäivän ruokailu voidaan hoitaa myös laittamalla ruoka hautumaan jo aamusta ruokatermoksiiin, jolloin retkikeittimiä ja muita muonitusvälineitä ei tarvitse kaivaa kesken päivän esiin. Erityisesti pimeään tai kylmään aikaan ruokatermoksia käyttämällä voidaan hyödyntää valoisaa aikaa enemmän vaellukseen. Illan leiripaikkaa lähestyttäessä ei kilometrejä kannata yleensä venyttää, vaan ruokatauko pidetään tavoiteltuun aikaan - vaikka vain kilometri ennen leiripaikkaa. Näin saadaan ryhmän energiatasot kuntoon ja varmistetaan ryhmän tehokas toiminta leiripaikalla.
Leiriin saavuttaessa
Leiriytymispaikkaan saavuttaessa on helppo heittää rinkka maahan ja levähtää. Leiripaikalla on kuitenkin heti huolehdittava monista tärkeistä asioista: muonitus ja veden hankinta, varusteiden huolto, kuivatus ja korjaus sekä majoitteen pystytys. Vapaa-aikaa vietetään vasta näistä huolehtimisen jälkeen. Jos ruokaparit ovat samat kuin telttaparit, niin toinen voi aloittaa päivällisen valmistuksen ja toinen pystyttää telttaa. Retken johtaja päättää tai yhdessä päätetään, kuka huolehtii yhteisistä asioista, kuten polttopuiden hoitamisesta.
Iltaisin on hyvä paikkailla myös itseään esimerkiksi tekemällä lihashuoltoa tai huolehtimalla rakoista. Kun kriittisimmistä seuraavankin retkeilypäivän mahdollistavista asioista on huolehdittu, on hyvä keksiä ryhmälle yhteistä tekemistä. Lihashuolto onnistuu myös ryhmätoimintana, mutta voitte järjestää yhteisen iltanuotion tai iltalenkin tunturille tai muuta suunnitellun mukaista aktiviteettia, kuten kalastamista.
Retkeltä kotiin
Jos retki on suuntautunut kauemmas kotoa ja ollaan liikkeellä autoilla, on ennen paluumatkaa tarpeen levätä liikenneturvallisuuden varmistamiseksi.
Kotona odottaa sekä omien että ryhmän yhteisten varusteiden hoitaminen ja rikkoutuneiden inventointi. Ryhmän on hyvä tavata vielä retken jälkeen ja tehdä jälkipuinti. Mitä opittiin tulevaa retkeä varten? Mitä tehdään seuraavalla retkellä toisin? Käydään läpi syntyneet kulut eikä jätetä kustannusten tasaamista roikkumaan, sillä ne tuppaavat unohtumaan. Sovitaan lisäksi kuvien ja videoiden kokoamisesta yhteiseen kuvapankkiin.
Ja tietenkin mietitään ja sovitaan jo seuraava retkikohde!
