Puurijärvi - Isosuon luonto 

Puurijärven rannat ovat lintuja varten

450 hehtaarin suuruinen ja lähes umpeenkasvanut Puurijärvi on maamme runsaslintuisimpia järviä. Järvi on lähes kauttaaltaan yhtenäisen saraikon, ruovikon ja kortteikon peitossa. Järven rannoilla on luhtaniittyjä ja kosteita pensaikkomaita.

Puurijärvi kuuluu Suomen tärkeisiin lintualueisiin (FINIBA), ja sitä on ehdotettu kansainväliseen kosteikkojensuojelusopimukseen RAMSARiin.

Ulpukka on kosteikkojen kaunis kelluja

Ulpukka viihtyy Puurijärven matalissa avovesissä, joista se kurottaa sydämen muotoiset lehtensä kellumaan veden pinnalle. Pinnan päällä ulpukan lehti on oiva levähdyspaikka vesihyönteisille, kuten vesimittareille tai lummenälvikkäille, jotka myös syövät ulpukan lehtiä. Loppukesästä ulpukan tunnistaa kärsämäiseksi kehittyvästä hedelmästä. 

Ulpukka viihtyy monenlaisissa vesistöissä. Puurijärvellä sen tapaa avoimina säilyvistä vanhoista veneuomista ja allikoista, jotka kiertelevät ruovikkoisia ja saroja kasvavia luhtia. Puurijärvi - Isosuolla onkin kosteikkoluontoa monimuotoisimmillaan, ja kansallispuiston alueelta löytyy mosaiikki erilaisia veden vaikutuksen piirissä olevia luontotyyppejä aina avovesistä jo pitkään kehittyneisiin, erämaisiin keidassoihin. 

Puurijärven ja Isosuon kansallispuiston suot kuuluvat Rannikko-Suomen keidas- eli kohosuovyöhykkeeseen. Keidassoiden karut keskustat kohoavat useita metrejä korkeammalle kuin rehevämmät, märät laiteet. Paksuturpeiset rahkakeskustat kasvavat harvakseltaan mäntyä.

Kansallispuiston suot ovat säilyneet lähes luonnontilaisina. Joidenkin soiden reunoja oli kuitenkin ojitettu ennen kansallispuiston perustamista. Nyt ojitusalueet on palautettu luonnontilaan patoamalla ojat.

Puurijärven rantaluhdat peittyvät ajoittain veden alle. Luhtien kasvillisuus tarvitsee virtaavan veden vaikutusta, jolloin muodostuu erilaisia saroja, ruovikkoa, ja pajuja kasvavia soita ja rantaniittyjä. Matalan ja korkean kasvillisuuden vaihtelu tarjoaa sopivia elinympäristöjä kosteikkojen hyönteisille ja linnuille.

Vanhemmat, jo pitkään kehittyneiden keidassoiden keskiosat saavat vetensä ainoastaan sadeveden mukana. Isosuon ja Ronkansuon keskustat ovat allikkoisia ja avaran puuttomia. Korkeasuo, Kiettareensuo ja Aronsuo ovat puolestaan kuivempia ja maisemaltaan pienipiirteisempiä. Keidassoiden karut keskustat kohoavat useita metrejä korkeammalle kuin rehevämmät, märät laiteet.

Ruskohukankorento - hyönteismaailman lentävä huippupeto

Soilla elää monipuolinen perhoslajisto. Kaikkiaan alueelta on tavattu 38 perhoslajia, mm. suokirjosiipi, muurainhopeatäplä, luumittari ja rämelehtimittari. Sudenkorentoja on löydetty 24 eri lajia, mm. sirolampikorento.

Vain harva pikkuhyönteinen ehtii huomata jääneensä kiinni, kun suurisilmäinen pienoishelikopteri jo alkaa syödä saalistaan. Aurinko helottaa vasten kasvoja ja kesäpäivän lämpö hehkuu kosteikon veden pinnalta. Ympärillä surisee ja pörisee, kunnes sudenkorento taas nappaa ohilentävän paarman. Sudenkorennot ovat hyönteispetoja, joiden teräviin leukoihin joutuvat kaikki niitä pienemmät otukset - joskus jopa suuremmatkin.

Sudenkorentojen fossiileja on löytynyt jo Kivihiilikaudelta 300 miljoonan vuoden takaa, joista suurimpien yksilöiden siipien kärkiväli on ollut yli 70 cm. Ne ovat yhä suurimpia koskaan lentäneitä hyönteisiä. Puurijärvi-Isosuon kansallispuistossa viihtyvä ruskohukankorento on yksi Suomen - ja lähes koko pohjoisen pallonpuoliskonkin - tavallisimpia sudenkorentolajeja. Sen siipien kärkiväli on vaatimaton 8 cm sen esihistoriallisiin serkkuihin verrattuna.

Ruskohukankorento tähystää hyönteisiä valitsemaltaan paikalta ja tekee nopean lentopyrähdyksen, palaten samalle paikalle saaliinsa kera. Se on niin tehokas saalistaja, että onnistuu lähes aina. Ruokavalio koostuu lähinnä pienistä kaksisiipisistä, mutta myös toisista sudenkorennoista. Kannibalismikaan ei ole tavatonta. Pitkänlitteä kolmiomainen ruumis on väriltään kellanruskea ja karvainen. Läpikuultavissa siivissä on puolivälin siipisolmussa lajille tyypilliset täplät, joiden avulla sen erottaa muista lähilajeista. Tieteellinen nimi Libellula guadrimaculata tarkoittaakin ”sudenkorentoa, jolla on neljä täplää”.



Keskikesä kosteikolla on lisääntymisaikaa. Ruskohukankorennot parittelevat ilmassa lentäen. Naaras munii veteen - suoraan lennosta - heilauttaen takaruumistaan vedenpintaan. Myöhemmin munasta kuoriutuu veden alla elävä toukka, joka on hyvin erinäköinen kuin aikuinen sudenkorento. Toukasta ei arvaisi kasvavan ilmojen valtiasta. Toukka saalistaa vesieläimiä näppärän vesipaineella toimivan pyyntinaamarinsa avulla, jonka pelottavasta ulkonäöstä monet kauhuelokuvat ovat varmasti saaneet vaikutteita.

Sudenkorennoista kuulee puhuttavan lyhytikäisinä ”päivänkorentoina”, vaikka pelkkä toukkavaihekin kestää Suomessa kuukausista useisiin vuosiin, lajista ja lämpötiloista riippuen. Sudenkorennoilla on vaillinainen muodonvaihdos, eli ei lainkaan kotelovaihetta. Muodonvaihdokseen valmistautuva toukka kiipeää aamukasteen turvin pinnan yläpuolelle, kuten vedestä nousevan kasvin varteen. Siivellinen aikuinen kuoriutuu toukkanahasta työntymällä suoraan selkäpuolen läpi ulos. Tapahtumaa ensikertaa tarkkaileva luonnonystävä hämmästyy näkemästään varmasti! Vastakuoriutunut aikuinen pumppaa siipensä auki, jonka jälkeen se on valmis lentämään. Lentoaikansa toukokuussa aloittavat ruskohukankorennot hiipuvat viimeistään elokuussa ja vain vedessä elävät toukat sinnittelevät talven yli seuraavaan kesään.

Ruskohukankorento on tunnettu vaeltajalaji. Jopa satojentuhansien yksilöiden massavaellus lähtee liikkeelle silloin, kun samanaikaisia kuoriutumisia on erityisen paljon ja vaellusilmat ovat sopivat.

Ruskohukankorento ei ole vaativa vesistön suhteen, mutta Puurijärvi-Isosuon kansallispuiston kaltainen runsaskasvustoinen kosteikkoalue on erityisesti sen mieleen. Siellä riittää lämpöä, ravintoa ja lisääntymispaikkoja.

Satapäiset lintuparvet ovat henkeäsalpaava näky

Kansallispuiston soiden yleisimmät lintulajit ovat niittykirvinen ja keltavästäräkki. Soilla pesii myös paljon kahlaajalajeja, muun muassa kapustarinta ja liro. Muita pesijöitä ovat esimerkiksi isolepinkäinen ja kaakkuri, jotka pesivät Isosuolla. Linnustoltaan arvokkain onkin juuri Isosuo.

Puurijärvi on merkittävä joutsenten, kurkien, hanhien ja muiden vesilintujen levähdyspaikka kevät- ja syysmuuton aikaan. Keväisin järvellä voi parhaimmillaan nähdä yli 400 laulujoutsenta sekä satoja metsähanhia. Järven ja läheisten rantaluhtien alueella pesii noin 35 lintulajia, esimerkiksi kaulushaikara, laulujoutsen, ruskosuohaukka sekä maassamme hyvin harvalukuinen mustatiira. Järvi on myös tärkeä saalistusalue monille ympäristössä pesiville linnuille, esimerkiksi kalasääskelle ja nuolihaukalle. Myös merikotkan voi nähdä järvellä piisami- tai kalajahdissa.

Puurijärvellä pesii eurooppalaisittain arvokkaita lajeja, kuten kaulushaikara, ruskosuohaukka, luhtahuitti, kurki ja mustatiira. Järvellä pesii myös muutama kymmenen paria pikkulokkeja, jonka Euroopan pesimäkannasta 30 - 45 % on arvioitu pesivän Suomessa.

Puurijärvi, yhdessä Isosuon kanssa, ylittää myös kansallisesti arvokkaan lintualueen eli FINIBA-alueen kriteerit peräti yhdeksän lajin  (harmaahaikara, joutsen, metsähanhi, ruskosuohaukka, nokikana, kurki,suokukko, liro ja mustatiira) osalta. Puurijärvi on rauhoitettu kokonaan metsästykseltä.

Puurijärven pelastusoperaatio

Puurijärvi oli vielä 1700 -luvulla kirkasvetinen ja kovapohjainen järvi, mutta seuraavalla vuosisadalla sen ympäristössä tehdyt soiden ojitukset ja koskien perkaukset aiheuttivat järven pinnan laskemisen.

Kokemäenjoki Life:n puitteissa (2006 - 2012) lintujärven pinta nousee ja avovesialueiden osuus kasvaa.

Järven mataluudesta johtuen Puurijärven maisema vaihtelee suuresti vedenkorkeudesta riippuen. Kuivana aikana avovettä on näkyvissä vain pieninä lampareina. Puurijärveä uhkaa umpeenkasvu sekä soistuminen ja siksi järveä on kunnostettu.

Rantaniittyjen hoitajat

Kansallispuiston rantaniittyjä (100 ha) hoidetaan perinteisesti laiduntamalla. Alue on Satakunnan suurimpia perinnemaisemakohteita. Maiseman hoidolla parannetaan rantalinnuston ja avoimien rantaniittyjen hyönteislajiston elinolosuhteita.