Korkean harjusaaren erilaiset vyöhykkeet
Erikoisuutena samettimuurahaiset
Jouhtenisen trombi
Jouhteninen on noin 2,7 km pitkä ja 800 m leveä saari, joka sijaitsee Höytiäisen selällä Joensuun pohjoispuolella. Saari on nimetty sivuprofiilinsa mukaan, joka muistuttaa lounaissuunnasta katsottuna kaulansa vedenpinnalle ojentanutta joutsenta. Saarella on erikoinen pengermäinen rakenne. Ylinnä on Jouhtenisen ja samalla koko Höytiäisen maamerkki Sirnitsanharju, joka kohoaa noin 60 metriä järvenpinnasta. Muinaisrantaviiva kiertää näkyvästi saarta 20 metriä nykyisen vedenpinnan yläpuolella. Alinna on rantavyöhyke, joka on Höytiäisen 1800-luvun loppupuolella tapahtuneen järvenlaskun paljastamaa karuhkoa järvenpohjamaata, niin sanottua vesijättömaata. Saaressa on nähtävillä ikään kuin "vanhaa" ja "uutta" maata. Myöhemmin maisema muuttui myös trombin vaikutuksesta.
Harjusaaren monipuolinen kasvillisuus muodostuu niin kuivista mäntykankaista kuin kosteista kuusikoista ja vehmaista lehdoista. Jouhtenisen kasvillisuuden erikoisuuksia ovat niin sanotut metsälehmukset, joiden arvellaan olevan jäänteitä noin 5000 - 7000 vuotta sitten olleelta lämpimältä ilmastojaksolta. Jouhtenisessa voi tavata myös valkokukkaisen kanervan.
Korkean harjusaaren erilaiset vyöhykkeet
Jouhtenisen harjusaari on valtakunnallisesti arvokas harjualue, joka on osa Salpausselkää. Kookas harjujakso on syntynyt luultavasti jääkauden loppupuolella sulavan mannerjään keskelle avautuneeseen halkeamaan. Saari on harjuineen tärkeä pohjavesialue. Harjujen kangasmetsät vaihtelevat tuoreista kangasmetsistä kuiviin kanervien ja puolukoiden kirjomiin mäntykankaisiin.
Sirnitsanharjulla metsät ovat säilyneet lähes luonnontilaisina. Pitkät, vanhat petäjät huojuvat tuulella jyrkässä rinteessä ja maassa lojuu lahopuita. Harjujen painanteissa ja supissa kasvaa isoja mustikanvarpuja ja saniaisia. Varjoisten lampien kätköistä voi pulahtaa esiin vesilintuja.
Muinaisrannan penkereen alapuolinen, suhteellisen nuori rantavyöhyke (ns. vesijättömaa) poikkeaa puustoltaan huomattavasti saaren ns. vanhoista metsistä. Vesijättömaa on niukkapuustoista ja sen hietikolla kasvaa pääasiassa kitukasvuisia käkkärämäntyjä. Haapojen ja kuusien värittämät vähäiset kuusiryhmittymät ovat lisääntyneet erikoisesti oksaversoista.
Omaleimaiset vesijättömaat ovat kasvillisuudeltaan vielä kehityksensä alkuvaiheessa ja ne muuttuvat alati rantavoimien vaikutuksesta. Saaren eteläpään rantavyöhykkeellä on hietikoita ja eroosion muodostamia törmiä. Pohjois- ja länsirannan vesijättömaan lohkareikkoja peittävät monet erilaiset jäkälät. Vesijättömaat hohtavatkin usein vaaleana poronjäkäläkasvustona.
Erikoisuutena samettimuurahaiset
Samettimuurahainen on Jouhtenisen yleisin asukas. Ne muodostavat suuria yhdyskuntia, joille vesijättömaan hietikot ovat ihanteellisia elinpaikkoja. Jouhtenisen samettimuurahais-esiintymä onkin Suomen suurin. Lajin uskotaan olevan jäänne noin 5000 - 7000 sitten vallinneelta lämpimältä ja kuivalta ilmastokaudelta.
Samettimuurahaisen tunnistaa takaruumiin samettisesta nukasta. Myös lajin pesäkolot ovat erikoisia. Maan pinnalla voi näkyä pesän suuaukkojen ympärille kasattuja hiekkakehiä, jotka ovat laajuudeltaan noin 15 cm. Hiekkakehän korkeus vaihtelee parista senttimetristä aina 15 cm:iin asti. Kehän tarkoituksena on estää pintakasvillisuuden leviäminen.
Jouhtenisen trombi
Trombi pyyhkäisi Jouhtenisen saaren yli voimalla elokuussa 2004. Suurimpana tuhonaan se teki saaren eteläosan metsään noin 25 hehtaarin kokoisen aukon. Puuta kaatui arviolta noin 5000 m³. Kova tuuli lennätti myös yhden taukopaikan kuivakäymälän peräti kilometrin päähän vastapäisen saaren rantaan. Myrsky eteni Kontiolahdella 500 metrin levyisenä rintamana Höytiäisen länsirannan Kunnasniemeltä järven yli aina Latvavaaraan asti. Koko tuhoalueella on pituutta noin 10 kilometriä. Höytiäisen ympäristössä tuulen suurin nopeus oli 50 - 60 metriä sekunnissa.
Viisi vuotta trombin jälkeen.
Kahdeksan vuotta trombin jälkeen.
Jouhteninen kesällä 2019.
Kaatuneet puut jätettiin tarkoituksella maahan, koska suojelualueelle oli suunniteltu ennallistamistoimia jo ennen trombin vierailua. Ennallistamisen tarkoituksena oli esimerkiksi jäljitellä keinotekoisesti myrskytuhoja, mutta luonto ehti asialle ensin. Saaren tuhoalueesta syntyi tutkijoille ihanteellinen luonnonlaboratorio, jossa voi seurata myrskyn vaikutusta luontoon ja lajistoon. Jouhtenisen tuhoalueen tekee ainutlaatuiseksi se, että Suomessa on erittäin vähän myrskytuhojen jäljiltä luonnontilassa olevia metsiä. Kesän 2006 tutkimusten mukaan trombialueelta ei ole levinnyt tuhohyönteisiä Jouhtenisen terveisiin metsiin. Tämä johtuu saaren eristyneestä sijainnista Höytiäisen selällä sekä tuhohyönteisten emojen puuttumisesta.