Hiidenportin luonto

Hiidenportin rotko on vedenjakaja-aluetta. Täältä vedet virtaavat luoteeseen Oulujoen vesistöön ja kaakkoon kohti Laatokkaa Porttijokea pitkin. Porttijoen valuma-alueella on kymmeniä pieniä ja karuja järviä ja lampia, joiden vesi on värjäytynyt ruskeaksi humuksesta. Miljoonien vuosien takainen peruskallion liikkuminen näkyy pitkin Porttijoen vartta. Myös lampien rannoilla on jyrkänteitä, lohkareikkoja ja kapeita soita.

Porttijokea on perattu ja padottu tukinuittoa varten 1900-luvun alussa. Pieniin luonnontilaisiin jokiin ja puroihin on kaatunut puita. Koskissa on lohkareita ja kiviä, joiden päällä kasvaa leviä ja vesisammalia. Näiden tarjoamassa suojassa elää muun muassa vesiperhosten toukkia, päivä- ja koskikorentojen toukkia sekä monia muita pohjaeliöitä.

Koskikara sukeltaa koskien pohjaeläimiä ravinnokseen. Myös saukko viihtyy pienillä joilla. Kansallispuiston vesissä elää luontaisena ahven, hauki ja särki. Lohikaloja Hiidenportin vesistöistä ei löydy.

Kansallispuiston maisemassa vaihtelevat suot ja kankaat. Kangasmetsiä on noin kaksi kolmannesta maa-alasta. Portinsalon viimeiset suuret hakkuut tehtiin 1900-luvun alussa. Sitä ennen metsiä on myös kaskettu ja käytetty tervan polttoon. Metsät ovat ajan myötä palautuneet luonnontilaisiksi. Vanhat raudus- ja hieskoivut, raidat, kilpikaarnaiset männyt, haavat, kelot ja järeä lahopuu ylläpitävät monimuotoista lajistoa. Suurin osa puista on keskimäärin 110-170 -vuotiaita. Paikoin puuston ikä ylittää 200 vuotta.

• Vaarojen laella kasvaa yleensä mäntyjä, rinteillä taas kuusia. Urpovaaran rinteiden vanhat kuusikot kuuluvat puiston komeimpiin. Suurten kuusien joukossa kasvaa myös komeita haapoja.
• Kansallispuistossa on vain yksi lehto. Siellä kasvaa muun muassa koiranvehnää, näsiää, metsäruusua ja mustakonnanmarjaa. Kovasinvaaran rinteillä kasvaa paikoin runsaasti koivuja merkkinä kaskeamisesta, jota siellä on harjoitettu vielä 1900-luvun alussa. Lehtomaisissa kaskimetsissä kasvillisuus on rehevää ja monilajista.
• Hiidenportin suot ovat luonnontilaisia. Puiston avosuot eli nevat ovat melko pieniä, koska maaston muodot ovat vaihtelevia. Hiidenportin kansallispuiston suurimmat nevat ovat Kortesuo ja Urposuo. Nevan märimmät kohdat eli rimpipinnat ovat erityisen arvokkaita, koska niillä elää sellaisia lajeja, joita ei tavata muualla.
• Korpia on purojen varsilla, kapeissa jyrkkärinteisissä notkoissa sekä suon ja metsän reunoilla. Korpien luonto on monipuolista, koska siellä elää sekä soiden että metsien lajeja. Korpien järeät lahopuut ovat monen uhanalaisen lajin elinympäristö. Lähteiden lähellä ja purojen varsilla on myös reheviä korpia, joilla kasvaa saniaisia. Puiston yleisin suotyyppi on isovarpuräme, jolla kasvaa suopursuja ja mäntyjä.
• Hiidenportin rehevimpiä kasvupaikkoja ovat lähteiköt, tihkupinnat ja letot. Ruohoisilla ja lettoisilla soilla esiintyviä kasvilajeja ovat muun muassa punakämmekkä, lettovilla ja soikkokaksikko.