Saaren asuttaminen
Hailuodon pysyvä asuttaminen tapahtui 1000-luvun alkupuolella, mutta jo sitä ennen mantereelta tulleet kalastajat ovat käyttäneet saarta tukikohtanaan.
Asukkaita saapui erityisesti Karjalasta. Ruotsinkielinen nimi Karlö viittaakin karjalaisiin. Myös Hailuoto-nimi lienee yhdistettävissä karjalaiseen kalastusnautintaan, se oli haili- eli silakkaluoto. Hailuoto kuului aluksi Saloisten suurpitäjään, mistä se itsenäistyi vuonna 1587.
Vuonna 1620 valmistunut Hailuodon kirkko oli pitkään Suomen vanhin toiminnassa ollut puukirkko, kunnes se paloi vuonna 1968.
Hailuodon väkiluku on vaihdellut runsaasti. Isovihan hävitysretkien jälkeen 1700-luvun alussa Hailuoto oli lähes autio. Väkiluku ylitti 2000 henkilön rajan 100 vuotta sitten, mutta viime aikoina väkiluku on vakiintunut noin puoleen tästä.
Pääelinkeinot
Hailuotolaisten tärkein elinkeino on ollut kalastus. Pisimmillään kalastusmatkat suuntautuivat aina Ruotsin puolelle Haaparannan ulkosaaristoon Sanskeriin ja Maluriin asti. Hailuotolaisten kalastajien tiedetään lähteneen näille vesille vielä 1910-luvulla. Muita tärkeitä tulonlähteitä olivat hylkeenpyynti ja veneenrakennus.
Nauhamaisena Santosesta Marjaniemeen ulottuva kylämiljöö ja yhteislaidunnuksen muovaama kulttuurimaisema on säilynyt harvinaisen hyvin. Marjaniemen majakan viereiset vanhimmat puiset luotsikylän rakennukset ovat 1850-luvulta.
Tänään kauppa ja palvelut työllistävät yli puolet työssäkäyvistä. Matkailu on merkittävässä roolissa. Neljännes työllistyy perinteisissä maa- ja metsätalouden sekä kalastuksen ammateissa. Hailuotoon on lauttayhteys, mutta kiinteän tieyhteyden saamisesta on puhuttu pitkään. Hailuoto on suosittu vapaa-ajanviettopaikka, ja saarella onkin 600 kesämökkiä.
