Ratsastus

Hevosen kanssa luonnossa liikkuminen yhdistää ainutlaatuisella tavalla kosketuksen hevoseen sekä alkuperäiseen luontoon, jotka molemmat tutkitusti vähentävät stressiä. Tauot tai yöpymiset luonnon helmassa komeissa kansallispuistoissamme kruunaavat elämyksen.

Ratsastus on luonnonläheinen, tasa-arvoinen ja monipuolinen liikuntamuoto, joka sopii lähes kaikille. Ratsastukseen luonnossa voi tutustua lyhyillä, puolen tai koko päivän ratsastusretkillä kokeneiden ohjaajien opastuksessa ja ratsastajalle juuri sopivaksi valitulla hevosella. Kokemattomille ratsastajille valitaan rauhallisesti liikkuvia hevosia ja liikkuminen luonnossa tapahtuu pääasiassa käynnissä, joka on kokemattomalle ratsastajalle turvallisinta. Käynnissä voi rauhassa keskittyä ihailemaan maisemia ja antaa hevosen seurailla tovereitaan tuttuja polkuja pitkin. Kokeneemmille ratsastajille on mahdollista liikkua hevosen kanssa myös reippaammin. Reippaampi vauhti vaatii jo erilaista vartalon hallintaa ja tasapainoa, sekä pidempää kokemusta hevosen kanssa kommunikoinnista.

Hevonen pystyy varmajalkaisena eläimenä liikkumaan hankalassakin maastossa ja jaksaa kulkea pitkiä taipaleita rauhallisessa tempossa. Se on ihmisen yhteistyökumppani kesät talvet, missä vain kulkee polkuja tai teitä. Ratsastus onkin ikiaikainen kulkutapa, ja hevosen ja ihmisen kumppanuudella on pitkät perinteet Suomessa. Maisemia pääset hevosen selästä ihailemaan uudesta näkökulmasta, korkeammalta kuin kävelijä!

Ratsastusharrastus kehittää vastuuntuntoa ja opettaa toimimaan yhteistyössä hevosen kanssa. Hevoset ovat aina yksilöitä, ja ratsastajan ja hevosen välinen hyvä luottamus tekee ratsastamisesta myös turvallisempaa ja nautittavampaa. Jos kiinnostus syvenee, lajia voi harrastaa monella tavalla: esteitä hyppäämällä, kouluratsastamalla, kilpailemalla tai osallistumalla vaellusratsastuksille. Harrastuksen erikoisempia muotoja ovat esimerkiksi vikellys ja ratsastusjousiammunta. Ratsastusta ja hevosia käytetään paljon myös terapia- ja kuntoutustyössä.

Mittavia välinehankintoja ei ratsastusta harrastaakseen tarvitse välttämättä tehdä. Alkuun pääsee esimerkiksi kumisaappailla tai muilla jalkineilla, joissa on hieman korkoa ja vartta. Lenkkitossut eivät ole ratsastukseen sopivia eivätkä liian paksut jalkineet, jotka voivat juuttua jalustimeen. Muiksi varusteiksi sopivat joustavat housut, joissa ei ole hankaavia saumoja ja luistamattomat käsineet.

Kypärän käyttö on pakollista, ja yleensä sen voi alkuun lainata tallista. Jokainen aktiivinen ratsastaja väistämättä joskus putoaa hevosen selästä ja siksi asianmukaisen kypärän käyttö on oleellista.

Joukko ratsastajia kulkee jonossa polulla aukeassa maastossa. Yksin maastoon voi lähteä vain kokeneempi ratsastaja, mutta aloittelija pääsee turvallisesti ratsastamaan luontoon ohjatuissa ryhmissä, hyvässä seurassa. Myös Metsähallituksen hoitamilla retkikohteilla on hienoja mahdollisuuksia harrastaa ohjattua ratsastusta maastossa. Vaellusratsastukseen erikoistuneita talleja on Suomessa kuitenkin vielä verrattain vähän ja reittiverkostokin on vielä kehittämätön.

Ratsastamaan vapaaseen luontoon ei pääse yleensä aivan kylmiltään, vaan ratsastajalta edellytetään auttavia taitoja ja tasapainoa. Nämä ovat edellytyksenä varsinkin, jos mielessä on reippaampi meno. Tarvittavaa ratsastuskokemusta ja opetusta saa vaikkapa ratsastuskouluista, joissa opetetaan perusasiat: miten hevosen selässä istutaan, miten pysähdytään, miten ravissa kevennetään ja miten laukassa istutaan putoamatta selästä. Näiden taitojen oppimiseen menee pidempi aika ja ratsastus harrastuksena vaatiikin pitkäjänteisyyttä. Jotkin tallit tarjoavat talutusratsastusta maastossakin, jolloin et tarvitse aikaisempaa kokemusta ja pääset heti ottamaan tuntumaa hevoseen luonnossa.

Oleellinen osa ratsastamista ovat hevostaidot, joihin tallilla kaikkia hevosen selkään havittelevia neuvotaan. Hevostaitojen avulla yhteyttä ja kumppanuutta hevoseen rakennetaan maasta käsin ja ne tekevät kaikesta hevosen kanssa puuhaamisesta mielekkäämpää. Hevostaidot ovat oleellinen osa hevosen kanssa kommunikointia ja ovat hevosen hyvinvoinnin kannalta välttämättömiä.

Ratsastus on lähtökohtaisesti jokaisenoikeutta, eikä yksittäisten harrastajien ratsastus yleensä edellytä erillisiä reittejä tai lupia. Ratsastus voi kuitenkin olla maastoa kuluttavaa ja siksi suojelu- ja virkistysalueilla on tehty omia erillisiä reittejä ratsastusta varten. Muuhun kuin ratsastukseen tarkoitetut ulkoilureitit eivät käytännössä juuri sovellu ratsastukseen, koska hevosten kaviot rikkovat tällaisten reittien pinnan.

Yksityisillä teillä ja maastossa ohjatuille ryhmävaelluksille tarvitaan yleensä maanomistajan lupa. Jos omistat hevosen ja haluat kulkea maastossa, kannattaa silloinkin ensin kysyä maanomistajan lupa. Ratsastaminen yleisillä teillä on kaikille sallittua. Liikennöidyillä teillä ratsastaminen vaatii erityistä varovaisuutta sekä taitoa hevosen käsittelyssä.

Lue lisää:

• Suomen Ratsastajainliitto (www.ratsastus.fi) on ratsastuksen keskusjärjestö ja liiton sivuilla on kattavasti tietoa hevosista ja ratsastamisesta.