Lumikenkäily

Talvinen lumipeite tasoittaa kolot ja kivikot lumikengillä liikkuvan iloksi. Se, joka osaa kävellä, oppii helposti myös lumikenkäilyn ja pääsee nauttimaan talviluonnon taiasta: reitin valinta ja mieli ovat vapaat hangella liikkuvalla. Korkeuserot, lumiolosuhteet ja etenemisnopeus tarjoavat haasteita lumikenkäilijän omien mieltymysten ja tavoitteiden mukaan.

Lumikengin voi liikkua melkeinpä missä tahansa talvisessa luonnossa. Jyrkkäpiirteinen ja vaihteleva metsä- ja tunturimaasto on kuitenkin lumikengin liikkuvan parasta ympäristöä. Retkelle voi lähteä myös vesistöjen äärelle tai avarille soille.

Suurin osa retkikohteiden merkityistä kesäreiteistä on talvella kuljettavissa lumikengin. Joillakin alueilla Metsähallitus merkitsee talveksi varsinaisia lumikenkäilyreittejä, joilla on helppoa tutustua lajiin. Usein ne johdattelevat kulkijan myös alueen hienoimmille luontokohteille. Ryhmässä liikuttaessa omien polkujen teko helpottuu, kun edellä kulkevat tasoittavat reitin jäljempänä tuleville ja uran aukaisijaa vaihdetaan sopivin väliajoin.

Lumikenkäilyssä tekniikan opiskelu ja välineiden valmistelu eivät vaadi paljon aikaa tai erityisosaamista. Lajia on erittäin helppo alkaa harrastaa.

Lumikenkiä on monen mallisia. Tärkein ominaisuus on kengän pinta-ala suhteessa kulkijan kokoon. Suuret kengät kannattelevat paremmin pehmeällä kuljettaessa ja suurikokoista kulkijaa, ja pakkaantuneelle lumelle ja pienempikokoiselle kenkäilijälle riittää puolestaan pienempikin malli. Hyvä ominaisuus ovat myös kenkien pojassa olevat jääpiikit, jotka varmistavat hyvän pitävyyden myös jäisellä alustalla ja jyrkissä rinteissä.

Lumikengät kiinnitetään omiin kenkiin, joiden on hyvä olla lämpimät ja tukevat. Kannattaa myös varmistaa, että oma kenkä sopii hyvin lumikengän siteeseen.

Varusteiksi lumikenkäretkelle voi lisäksi ottaa sauvat, jotka tehostavat liikkumista ja antavat tukea. Suurisompaiset umpihankisauvat toimivat parhaiten pehmeässä hangessa.

Lumikengillä retki suuntautuu usein merkittyjen reittien ulkopuolelle, joten reitin suunnittelu, kartta ja kompassi sekä kartanlukutaito ovat tarpeen. Eksyminenkin on mahdollista, mutta useimmiten omia jälkiä takaisinpäin seuraamalla lähtöpaikka löytyy, vaikka hämäräkin yllättäisi.

Aktiivinen liikkuminen kylmissä olosuhteissa kuluttaa runsaasti energiaa, ja on hyvä ottaa mukaan välipalaa ja juomaa. Jäällä ja virtavesien äärellä on syytä olla kiinnittää erityistä huomiota turvallisuuteen. Erittäin jyrkissä rinteissä runsaslumisilla alueilla on hyvä muistaa myös lumivyöryn mahdollisuus.