Raja-Joosepin kenttä
Parkanolainen Joosef Sallila rakensi asuinkentän itselleen ja puolisolleen Matilda Lehikoiselle 1900-luvun alussa. Raja-Joosepin kenttä on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö ja valtioneuvoston päätöksellä suojeltu. Pihapiiri on säilynyt lähes muuttumattomana, sillä rakennuksia on ainoastaan peruskorjattu ja pihapiiriä pidetty avoimena. Pihapiiristä löytyy myös sodanaikainen (1939 - 1945) taisteluhauta. Raja-Joosepin kenttä kuuluu UK-puisto - Sompio - Kemihaara Natura-alueeseen.
Pihapiirin elelijät
Raja-Joosepin kenttä sijaitsee Luttojoen rannassa, Venäjän rajan tuntumassa. Luttojoen takaa avautuu Venäjän upeaa vaaramaisemaa. Petsamo on ollut osa Suomea 1920 - 1944, mikä tarkoittaa, että Joosepin ja Tiltan eläessä valtakunnan raja on vaihdellut. Välillä he ovat asuneet sadan kilometrin päässä Venäjän rajasta.
Vuoden 1910 tienoilla jokea alavirtaan laskien saapui parkanolainen Jooseppi (Joosef) Juhonpoika Sallila yhdessä elämänkumppaninsa Matilda Lehikoisen kanssa Luton törmälle. Täällä keskellä erämaata oli poromiesten Uula Vallen ja Arvid Pokan rakentama sauna, jonne Jooseppi asettui Tiltan kanssa asumaan.
Elinkeinot
Elinkeinoina olivat kullankaivuu, helmenpyynti, kalastus ja metsästys sekä poronhoito. Tilalle hankittiin myös lehmiä ja lampaita. Yhtenä vaurauden merkkinä oli suuri perunamaa. Heinää niitettiin pihapiiristä ja lähisaaresta.
Rakennukset
Kentälle nousi kymmenen vuoden aikana joukko käsin tehtyjä rakennuksia. Aluksi asuttiin saunassa, mutta pian rakennettiin uusi pirtti valkeiksi veistetyin seinähirsin. Navetta tehtiin kahdelle lehmälle, mutta parhaimpaan aikaan siellä saattoi olla neljäkin lehmää. Ylävirtaan kaivettu pottukellari oli välttämätön ruoan säilytyspaikka. Leivinuuni pystytettiin ulkosalle. Pihapiiri sitä ympäröivine riukuaitoineen oli valmis 1920.
Huhti-Heikki
Vuoden 1920 alussa kentälle saapui myös ähtäriläinen maailmankiertäjä, Huhti-Heikki. Hän oli Kanadassa ollessaan kuullut Petsamon liittämisestä Suomeen, ja hän saapuikin helmenkalastajaksi Lutolle. Jooseppi houkutteli Heikkiä jäämään samalle törmälle. Niinpä Huhti-Heikki rakensi kentälle oman mökkinsä ja asui siellä nelisen vuotta.
Pihapiirin kasvillisuus
Raja-Joosepin kaunis pihapiiri on runsaslajista heinä- ja kangasketoa, tuoretta heinäniittyä ja pienruohotulvaniittyä. Kenttää hoidetaan niittämällä ja sen edustan saarta koivupensaikkoa raivaamalla.
Rinnekentälle kannattaa heittäytyä selälleen kuuntelemaan veden solinaa ja katselemaan pilvien liikkeitä. Vaihtoehtoisesti voi tarkastella kentän matalaa kasvillisuutta tarkemmin. Muiden lajien seasta voi löytää harvinaisen ja pienen keto-, aho-, pohjan- tai suikeanoidanlukon. Yleisempiä lajeja ovat muun muassa kultapiisku, kissankäpälä, kissankello, nurmitatar, niittymaarianheinä ja nurmirölli.
Tavoitteena on pitää asuinkenttä avoimena ja estää pensoittuminen, jolloin myös tyypillinen ja uhanalainen niittylajisto säilyy.
Raja-Joosepin kentän asemapiirros
Raja-Joosepin kentän pihapiiristä löytyvät seuraavat rakennukset ja rakennelmat:
- Lato
- Navetta ja käymälä
- Kaivo
- Kalakellari
- Lampola
- Huhti-Heikin kämppä
- Savusauna
- Maauuni
- Joosepin kämppä
- Aitta
- Poropaalu
- Vinnari eli nahan pehmittämiseen käytettävä väännin.
- Taisteluhauta
- Joosepin uuden talon perustukset
- Aita
Tutustu Raja-Joosepin kenttään
Raja-Joosepin kenttä on avoinna ympäri vuoden, mutta tie sinne ei ole talvella auki. Asuinkenttään ja sen rakennuksiin tutustuminen on ilmaista.
Kentällä voi vierailla vapaasti, eikä rajavyöhykelupaa tarvita. Rajavyöhykkeen siirtäminen on avannut alueen kaikille vierailijoille. Lumettomina aikoina Raja-Joosepin tilalle voi kävellä Urho Kekkosen kansallispuiston rajalta lähtevää tietä pitkin. Talvella sinne voi hiihtää. Vierailtaessa paikalla on huomioitava, että rajavyöhykkeelle meneminen on kiellettyä. Yritykset tehdä niin laukaisevat hälytyksen ja johtavat rajavartiolain mukaisiin seuraamuksiin.
Alueella tulenteko on kielletty.