Maastopyöräreitti 9, Kulmakuru Saariselkä

Kulmakurun reittiä ei ole merkitty maastoon ja se on luonteeltaan erämaareitti. Matkalla on useita joen ja vesistöjen ylityksiä ilman siltoja. Reitin varrella on katvealueita mobiiliverkon kuuluvuudessa. Reitillä vaaditaan kartta, kompassi ja suunnistustaitoa. Suosittelemme reittiä vain erittäin kokeneille maastopyöräilijöille, ja mieluiten aina vähintään kahden hengen ryhmissä. Vaativuudesta huolimatta Kulmakurun reitti on kokeneelle maastopyöräilijälle unelmien täyttymys. Ajettavissa lumettomaan aikaan. Reitti ei sovi gravelpyörille. Reitillä kaksi vaativaa joen ylitystä. Normaalivedellä vettä on noin polveen saakka.

Reitin lähtöpisteenä toimii Saariselän Neste tai Saariselän reittien lähtöportti. Aluksi ajetaan läpi Saariselän keskuksen pitkin pyöräteitä ja alitetaan nelostie alikulkutunnelin kautta Neste-huoltoaseman vierestä. Alikulun jälkeen käännytään vasemmalle soratietä, ja sen jälkeen oikealle länteen ajoharjoitteluradan aidan viertä kulkevalle tielle, joka pikkuhiljaa kapenee ajouraksi.

Vastapäivään kierrettäessä ajoharjoitteluradan jälkeen kaarretaan oikealle kelkkareittiä pitkin. Kelkkareittiä ajetaan noin kilometri, kunnes kelkkareitti haarautuu oikealle, ja Kulmakurulle vievä reitti jatkaa etuvasemmalle suon ylitse. Samalla reitti pienenee polkumaiseksi mönkijäuraksi, ja nousee kohti Kuusipään ensimmäistä sivuhuippua.

Seuraavaksi ajetaan noin 40 metriä alaspäin, ylitetään pieni puro ja noustaan vielä hieman ylöspäin, ennen kuin lasketaan sähkölinjalle. Sähkölinjan kohdalla reitti muuttuu jälleen soratieksi. Sähkölinjan kohdalta voi koukata linjaa pitkin 200 metriä oikealle Alajoenlammen rantaan. Alajoenlammelta noustaan pientä soratietä, kunnes tie päättyy risteykseen. Tästä käännytään vasemmalle, ja lähes saman tien laskeudutaan Riekko-ojan ylitykseen.

Riekko-ojan ylityksen jälkeen noustaan ylämäki, jonka jälkeen tie haarautuu kahtia, ja reitti jatkuu oikealle. Risteyksestä alkaa vauhdikas lasku tietä ja tieuraa pitkin. Noin kilometri edellä mainitun tiehaaran jälkeen tulee uusi tienhaara, josta jatketaan vielä reilu kilometri Tolosjoen varteen.

Tie päättyy kääntöpaikalle, josta lähtee pieni polku kohti jokirantaa. Jokirantaa seurataan noin 40 metriä takaisin ylävirtaan, ja tässä on hyvä kohta ylittää joki hieman etuviistoon vasemmalle. Joen leveys on noin 30–40 metriä, ja vuodenajasta ja virtaamasta riippuen vettä on joskus jopa vain alle polveen asti, joskus puoleen reiteenkin. Vastarannalla muutamiin kiviin on maalattu sinisiä maalimerkkejä ja sininen nuoli.

Joen ylityksessä kannattaa pitää kengät jalassa, sillä pohja on kivinen ja kivet voivat olla hyvin liukkaita. Vinkki joen ylitykseen: pyörä kannattaa viedä joen yli joen suuntaisesti, poikittain omaan kulkusuuntaan nähden. Näin virran vastus ei ole niin voimakas.

Joen ylityksen jälkeen seurataan aivan jokirannassa kulkevaa pientä polkua vastavirtaan noin 200 metriä, kunnes polku hiljalleen nousee ylös jokitörmälle ja kohti Kulmakurua. Tämä nousu on alueen vaativimpia. Latupohjalla kulkeva polun varrella on punaisia puutolppia. Niitä ei kuitenkaan kannata seurata orjallisesti, sillä välillä ne vievät todella märkiin paikkoihin.

Jyrkän nousun jälkeen saavutaan Harripään laidalle ja Kulmakuruun. Kuru on kaksi kilometriä pitkä, jyrkkä, louhikkoinen ja tekee nimensä mukaisesti jyrkän 90 asteen kulman, ja näköalat ovat todella upeat. Kulmakurun jälkeen reitti kääntyy laskuun kohti Tolosjokea. Laskuosuus on yksi Saariselän alueen hienoinmista singletrack-kokemuksista. Alamäki päättyy Pikku Harrijoen tulistelutuvalle.

Tuvalta 100 metriä etelään reitti tulee tieuran risteykseen, josta käännytään vasemmalle. Uralta haarautuu pari pienempää polkua oikealle, mutta suurinta uraa seuraamalla pysyy helposti reitillä. Aluksi ura kiipeää hieman, mutta lähtee sitten pitkään laskuun jälleen kohti Tolosjokea. Kaksi kilometriä kodan jälkeen uran vieressä on pieni kullankaivajan valtaus. Valtauksen jälkeen ura kapenee nopeasti, ja käy pieneksi poluksi, joka kulkee puronuomaa mukaillen ja välillä samassa urassakin pienessä kurussa. Tässä polku muuttuu hyvin nopeasti vaarallisen vaikeaksi, ja laskun loppuosassa on todella jyrkkä kivikkolouhikko. Polku päätyy Tolosjoen rantaan, jota pitkin seurataan ylävirtaan noin 200 metriä. Kun vastarannalla näkyy pieni laskeva joki, olemme tulleet kahluupaikalle. Tolosjoki kannattaa ylittää heti, kun vastarannan joki on ohitettu, jotta osuu suoraan oikealle polulle. Joki on tässä kohden vähän kapeampi, hieman alle 30 metriä leveä.

Vastarannalta lähtee ylämäkeen nouseva polku, joka pian kaartaa oikealle jyrkkään ylämäkeen ja muuttuu pieneksi mönkijäuraksi. Mönkijäura kääntyy jälleen loivaan laskuun. 800 metrin laskun jälkeen kääntyy vasemmalle pieni oikopolku, jota pitkin pääsemme takaisin pohjoiseen vievälle kelkkauralle.

Kelkkaura vie kulkijaansa pohjoiseen kohti Laaniojan ylitystä. Juuri ennen ylitystä ura laskeutuu jyrkästi ojan varteen muuttuen todella kivikkoiseksi, leveäksi ja mutkaiseksi. Laaniojan ylityksen jälkeen kuljetaan koilliseen Kaunispäänojan varren pienessä laaksossa, jossa polku on välillä märkä ja heinikkoinen. Kaunispäänoja ylitetään pariin otteeseen. Viimeisen puronylityksen jälkeen reitti nousee jälleen kuivemmalle maalle, ja puolen kilometrin loivan ylämäen jälkeen ollaan takaisin ajoharjoitteluradan takana pisteessä, jossa reitti haarautui. Paluu tästä Saariselälle tapahtuu samaa reittiä kuin tultaessakin.