Luttojoen kolttakentät

Kolttakentät ovat olleet käytössä 1940-luvulla. Urho Kekkosen kansallispuiston perustamisen myötä ne on suojeltu.

Kolttakentät ovat Metsähallituksen Luontopalvelujen hoidossa. Luontopalvelut on kunnostanut kenttien rakennuksia viimeksi vuosina 2013-2014 ja 2017.Luttojoen varressa

Oskarinkosken kohdalla olevat rakennukset olivat Semenoffin perheen talviasumuksia. Oskarinjärven rannalla sijaitsevat rakennukset olivat Iivana Semenoffin perheen asumuksia, joissa on mahdollisesti asuttu ympärivuotisesti. Semenoffien kesäpaikka oli 12 km päässä Suomujoen Kotajärven rannassa.

Luttojoen talvipaikkaan tultiin veneellä jo elokuun lopussa ja kesäpaikkaan palattiin jälleen toukokuussa. Asumukset olivat Petsamosta evakkoon joutuneiden Semenoffien ja Outas Semenoffin vävyn, Oskari Fofanoffin perheen käytössä vuosina 1946-1948.

Myöhemmin Suonikylän koltat asutettiin pysyvästi Sevettijärven ympäristöön. Kolttakenttien rakennuskokonaisuudet ovat vanhan perinteen mukaisesti tehty ja siten arvokkaita rakennushistorian ja kolttaperinteen kannalta.

Luton talvikylässä, Oskarinkoskella ovat asuneet Oudas (s. 1876) ja Natalia (s. 1873, os. Gerasimoff) Semenoff sekä heidän tyttärensä Maria ja poikansa Pietari ("Peätt", s. 1921) vaimonsa Helenan (s.1924, os. Fofanoff) kanssa. Myös Oudaksen ja Natalian tyttärien pojat Ontrei ja Eljas kuuluivat perheyhteisöön. Oskarinjärven itärannalla asui Oudas Semenoffin poika Iivana ("Uts-Evvan", s. 1908), vaimonsa Eufrosinia (s. 1908) sekä heidän kolme tytärtään ja poika. Järven länsipuolella asui Oskari Fofanoffin ja vaimonsa Akilinan (os. Semenoff) nelilapsinen perhe.

Oskarinjärvellä oli kaksi asuintaloa, jotka ovat tällä hetkellä huonokuntoisia. Kolmannesta talosta on jäljellä vain muutama hirsikerta. Pihapiirissä on myös varastokuoppia ja -kotia

Kun Suomi menetti sodassa Petsamon Neuvostoliitolle, menettivät Semenoffin ja Fofanoffin perheet monen muun kolttasaamelaisperheen tavoin omat sukualueensa. Petsamo oli ollut kolttasaamelaisten perinteistä asuma-aluetta. Sodan aikana koltat evakuoitiin Suomen puolelle. Lapin sodan evakkoreissun päätyttyä he eivät enää voineet palata entiselle kotiseudulleen. Alueluovutuksessa kolttaperheet menettivät kotipaikkansa, porokarjat sekä muun omaisuutensa ja osa sukulaisista jäi Neuvostoliiton puolelle.

Aluksi Semenoffin ja Fofanoffin perheet asettuivat asumaan mahdollisimman lähelle entistä kotiseutua itärajan tuntumaan, Suomujoen ja Luttojoen varsille. Semenoffit ja Fofanoffit rakensivat itselleen talvipaikan Luttojoen rantaan lähelle Suomujoen suuta. Kesäpaikan asumukset rakennettiin vain 12 km päähän talvipaikasta, Suomujoen Kotajärven rantaan. Kesäasutusta on ollut myös Ahven-, Aitta- ja Ruohojärvellä sekä Luton rannoilla. Muutaman vuoden jälkeen Semenoffin ja Fofanoffin perheet siirtyivät pysyvästi asumaan Sevettijärvelle.

Oskarinkosken kolttakenttä sijaitsee 300 metriä Oskarinjärven asuinkentästä Luttojokea ylävirtaan. Oskarinkoskella pihapiiristä löytyy asuinrakennusten lisäksi savusauna, maauuni, kaksi kellaria ja käymälä. Lampaiden pitoa varten kentällä oli lammasaitauksia ja -suojia. Lisäksi kolttakentältä on löydettävissä varastokota sekä kotien jäännöksiä. Heiniä ja jäkäliä varten oli omat säilytyslavat.

Lampaiden heinät haettiin kolmesta eri paikasta. Paras paikka oli isoheinäinen niitty Suomujoen suussa kilometrin verran Luttojokea alaspäin Luton pohjoisrannalla, koivikon kohdalla. Niittyä oli aiemmin käyttänyt Raja-Jooseppi eli Joosef Juhonpoika Sallila, joka asui alempana Luttojokivarressa. Joosepin kuoltua vuonna 1946 hyvät heinänniittopaikat olivat kolttien käytössä.

Talvipaikka oli kahden perheen "kylä"; Semenoffien lisäksi Luton varteen asettui Fofanoffien perhe. Talvipaikkaan tultiin jo elokuun lopussa ja muuttomatka taittui veneellä. Koko talven ajan pyydettiin kalaa jään alta juomustamalla. Poronhoitoa harjoitettiin, vaikka merkittävä osa poroista olikin jäänyt entiselle synnyinseudulle. Poroaitaa ei talvipaikassa ollut. Poroja ei tarvinnut ruokkia, koska laidunmaat olivat hyvät. Vain muutamia poroja oli kiinni pihapiirissä. Porojen lisäksi koltilla oli lampaita.

Rakennukset on suojeltu asetuksella vuonna 1985. Rakennuksia ei saa käyttää lukuun ottamatta käymälää, joka on kaikkien retkeilijöiden käytettävissä.

Luttojoen kolttakentillä (Oskarinkoski ja Oskarinjärvi) sijaitsevat seuraavat rakennukset ja rakennelmat:

1. Oudas Semenoffin pirtti Oskarinkoskella
   • Asuinrakennus, kaksihuoneinen tupa, sijaitsee Luttojoen itärannalla. Pirtti on tehty hirsistä salvamalla ja hirret on veistetty sisäpuolelta. Rakennus oli Oudas ja Natalia Semenoffin perheen talviasunto vuosina 1946 - 1948.
2. Tupa Oskarinkoskella
   • Asuinrakennus, joka oli Ivanin (Uts-Evvan) ja hänen vaimonsa Euforsinian talviasunto vuosina 1946 - 1948.
3. Lammaskarsina Oskarinkoskella
   • Semenoffien lammaskarsina
4. Savusauna Oskarinkoskella
5. Maauuni Oskarinkoskella
6. ja 7. Kellari Oskarinkoskella
7. Käymälä Oskarinkoskella
8. Puomi
9. Opastustaulu Oskarinjärvellä
10. Tupa Oskarinjärvellä
    • Oskari Fofanoffin kuusihenkisen perheen asuinrakennus. (Iivana Semenoffin perhe asui järven toisella puolella.)
11. Piharakennus Oskarinjärvellä
12. Piharakennus Oskarinjärvellä
13. Lammaspuura