Aittajärveltä voi lähteä kesällä

Tätä reittiä ei ole merkitty maastoon, vaan tällä alueella retkeillään suunnistaen. Reitille vaaditaan hyvä kartanlukutaito ja aiempaa retkeilykokemusta. Maastoon on muotoutunut retkeilijöiden käyttämiä polkuja. Maastossa näkyvät selkeät polut on nähtävissä myös retkeilykartoissa.

Kansallispuiston rajalla on P-alue sekä Suomujokirannassa laavu, huussi ja tulentekopaikkoja.

Aittajärven paikoitusalueelta kuljetaan Suomujoen rantaan menevää polkua pitkin joenylityspaikalle. Joki ylitetään kahlaamalla. Kahlaamo erottuu helposti maastossa ja se on merkitty retkeilykarttoihin. Joen pohjaan on asennettu oranssinväriset askelkivet, jotka osoittavat suotuisan kahluureitin. Matalin kohta joesta on keskellä, saaren kohdalla, syvimmät lompareet ovat rantojen välittömässä läheisyydessä. Kovalla tulvalla jokea ei voi ylittää kahlaamalla. Lähin silta sijaitsee 7 km Suomujokea ylävirtaan. Vedenkorkeutta voi arvioida ennakkoon Ympäristöhallinon sivuilta.

Suomujoen ylityksen jälkeen reitti jatkuu kohti etelää Maantiekurunojan laitaa. N. 1 km kahlaamosta Helanderin Kotajärven rannalla on museoitu raunio, jossa yöpyjinä ovat olleet mm. Elias Lönnrot ja M. A. Castrén jouluna 1841. Tästä kuljetaan noin 2,5 km, poroesteaidalle ja portille. Muista sulkea portti.

Mikäli ei halua taittaa 23 km matkaa Aittajärveltä Luirojärvelle yhtenä päivänä, voi yöpyä välillä Sudenpesän vuokrakammissa, Sarvijoen autio-/varaustuvassa tai teltassa. Tuolloin päivämatkan pituudeksi Aittajärveltä Sarvijoelle tulee n.13 km.

Sudenpesän kammille ja Sarviojan tuvalle johtava polku erkanee Maantiekurusta koilliseen Kaarnepään olan kohdalla. Risteyskohdasta matkaa Sudenpesän kammille on n. 3 km. Sudenpesän kammi on 5 hengen vuokrakammi, kilometrin päässä kammista on Sarvijoen autio-/varaustupa. Yöpymisen jälkeen palataan jälleen Maantiekurun laitaa kulkevalle polulle. Sudenpesältä Luirojärvelle on matkaa noin 16 km.

Kivikkoisimmissa kohdissa tunturirinteessä polku ei erotu maastossa, mutta suunta on etelään päin, kohti Luirojärveä. Pälkkimäojan ylityksen jälkeen kannatta kiertää edessä oleva kivikkoinen kosteikko Apujoukkojenvaaran puolelta menevää polkua pitkin.

Noin 1,6 km Pälkkimäojan laavulta etelään päin polku kulkee Lapin paliskunnan paimentopaikan läpi. Paimentopaikalla on muutama lukittu porokämppä, jotka on tarkoitettu poronhoitajien käyttöön. Paimentopaikalta matkaa Luirojärvelle on noin 5 km.

Luirojärvellä on useampi tupa:

• Rajankämppä on autiotupa
• Luirojärvi (myös Hilttoniksi kutsuttu) on 12 hengen autio-/varaustupa.
• Kuuselankämppä on 5 hengen vuokratupa.
• Luirojärven ympäristössä voi telttailla siihen osoitetuilla paikoilla.

Luirojärvellä kannattaa viettää kaksi yötä ja tehdä ns. välipäivänä päiväretki Sokostin huipulle. Sokosti on Urho Kekkosen kansallispuiston korkein tunturi (718 mpy). Luirojärven rannalta Sokostin huipulle on matkaa yhteen suuntaan n. 5 km. Luirojärven rannalta lähtee polku, joka näkyy myös kartoissa. Huipun tuntumassa rakkakivikossa polkua ei ole muodostunut.

Sokostin huipulla on masto sekä lukittu huoltorakennus. Omalta operaattorilta voi tarkastaa oman kännykän kuuluvuuden. Retkeilijän on hyvä tietää, että erämaassa on aina katvealueita ja joskus mastossa voi olla toimintahäiriö. Vian korjaamiseen voi kulua muutamia päiviä.

Luirojärveltä Muorravaarakalle matka suuntautuu Pälkkimäojan laavun kautta Pälkkimäojaa seuraillen kohti Lumipäätä. Maastossa erottuva polku nousee Lumipään eteläpuolella tunturirinnettä ylös ja laskeutuu alas Lumikuruun. Korkealla rakkakivikossa polkua ei ole.

Lumikuru on huikea luonnonnähtävyys Lumipään ja Ukselmapään tuntureiden välissä. Lumikurun jyrkän seinämän alla lumi voi säilyä sulamattomana läpi kesän, ja siitä kuru on saanut nimensäkin. Kurun pohjalle laskee kirkasvetinen puro, jonka rannoilla voi ihailla puistomaista valkorunkoista tunturikoivikkoa, sammaleiden ja saniaisten reunustamia hetteitä sekä reheviä niittylaikkuja. Lumikurussa voi myös ihailla vanhoja pihlajia, jotka kasvavat vinosti viltossa rinteessä.

• Lumikurussa ei saa leiriytyä, eikä tehdä tulia.
• Talvella Lumikurussa on lumivyöryvaara!

Lumikurunojaa myötäilevä polku johtaa Muorravaarakkajoen rantaan. Joen toisella puolella näkyvät Muorravaarakanruoktu ja Muorravaarakan autio-/varaustupa. Joki ylitetään kahlaamalla tupien kohdalta. Korkean veden aikana parempaa ylityspaikkaa kannattaa etsiä yläjuoksulta. Joen ylityksessä on syytä noudattaa aina erityistä varovaisuutta. Muorravaarakkajoen tulviessa vedenkorkeus nousee nopeaa rankkasateiden ja kevättulvien aikaan.

Muorravaarakalta Sarvijoelle matkaa taittuu kauniissa tunturimaastossa, missä tunturirinteiden kipuaminen tuo matkantekoon vaativuutta. Reitin varrella on tunturikoivikkoa, kirkasvetisiä puroja, saniaisten reunustamia lampia, puutonta paljakkaa ja rakkaista kivikkoa. Tällä osuudella kulkija pääsee näkemään Urho Kekkosen kansallispuiston vaikuttavat maisemakohteet Pirunportin, Ukselmakurun ja Paratiisikurun.

Matka alkaa Muorravaarakkajoen ylityksellä. Siitä kuljetaan edellisenä päivänä tutuksi tullutta polkua Lumikurun suuntaan. Alle kilometrin matkan jälkeen polku lähtee nousemaan kohti luodetta Pirunportin suuntaan. Pirunportti on jääkauden muovaama jyrkkäseinäinen kuru, upea luonnonnähtävyys. Pirunportissa lumi voi viipyä pitkälle kesää. Talvella Pirunportissa on lumivyöryvaara!

Pirunportin jälkeen polku lähtee nousemaan Ukselmapään tunturin rinnettä ja laskeutuu jyrkästi Paratiisikuruun. Paratiisikurua sanotaan yhdeksi Urho Kekkosen kansallispuiston kauneimmaksi paikaksi. Kurussa on kaksi kirkasvetistä lampea ja kurun eteläpäädyssä vesiputous. Paratiisikurun kasvillisuus on rehevää ja mm. hiirenportaat reunustavat lampia.

• Paratiisikurussa tulenteko ja leiriytyminen on kiellettyä!

Paratiisikurun lampien välistä kulkeva polku kääntyy pienemmän lammen jälkeen luoteen suuntaan, kohti Sarvijoen tupaa ja Sudenpesän kammia. Alempi polku kulkee välittömästi Sarvijoen latvahaaran rantoja myötäillen, ylempi polku kulkee hieman ylempänä, kuivemmassa tunturinrinteessä. Molemmat polut johtavat Sarvijoen autio-/varaustuvalle, jonka kohdalta joki ylitetään kahlaamalla.

Sarvijoelta / Sudenpesältä kuljetaan jälleen Maantiekurun polulle ja palataan sitä kautta takaisin Aittajärvelle. Jos ei halua kulkea samaa polkua kuin aiemmin ja luottaa omaan suunnistustaitoonsa, voi tulla Kaarnepään ja Kuotmuttipään huippujen kautta. Silloin Sarvijoen tuvan tai Sudenpesän kammin kohdalta noustaan kohti pohjoista, Kaarnepään jyrkkää puustoista rinnettä tunturiin. Sieltä matkaa voi jatkaa Kaarnepään ja Kuotmuttipään huippujen kautta avarassa maisemassa. Tunturin huipulta on syytä laskeutua jälleen Maantiekurunojan polulle ennen poroaitaa. Polun kohdalla on veräjä. Loput n. 4 km taittuu tutulla polulla kohti Aittajärveä.