Lintujen vuosi Liminganlahdella

Talvi on hiljaista aikaa Liminganlahdella. Hyvinä myyrävuosina rantaniityiltä saattaa nähdä mielenkiintoisia myyränsyöjäpetoja, kuten hiiri- ja lapinpöllöjä. Poikkeuksellisen lauhoina jaksoina voi Lumijoenselällä kalastajien avantojen liepeillä nähdä lokkiparvia, joissa voi olla mukana arktisia isolokkeja.

Liminganlahtea ympäröivillä pelloilla ja rantaniityillä voi havaita peltopyitä. Edelliskesänä syntyneet poikueet viettävät talven yhdessä parvesta suojaa hakien ja vasta keväällä hajaantuen erilleen.

Maaliskuun alkupuolisko on Liminganlahdella talvinen, ja lähestyvä kevät näkyy vain talvehtineiden lintujen lisääntyneenä lauluna. Ensimmäisiä muuttajia voi yleensä alkaa odotella kuun puolivälin jälkeen, jolloin esimerkiksi mustavarikset ilmestyvät pesimäyhdyskuntiinsa, merihanhia tulee jäiselle lahdelle varailemaan pesimäpaikkoja ja kiuruja ja pulmusia ilmestyy pälvipaikkoihin.

Sannanlahden torni on alkukeväällä Liminganlahden torneista paras retkikohde. Sieltä voi nähdä suotuisalla säällä muun muassa muuttavia maa- ja merikotkia.

Kevät saapuu kunnolla huhtikuussa, mutta edelleen talviset olosuhteet voivat pysäyttää muuton pitkiksikin ajoiksi. Kunnolla kevät pääsee käyntiin, kun rannat avautuvat kuun lopulla. Ensimmäisinä sulapaikkoja ilmestyy Lumijokisuuhun Virkkulan tornin edustalle ja Temmesjokisuuhun. Huhtikuun näyttävintä antia on ehdottomasti hanhien kevätmuutto. Määrät ovat huipussaan yleensä huhtikuun 20.–25. päivän tienoilla. Hanhet ruokailevat etupäässä pelloilla, mutta ne yöpyvät mielellään vedessä, ja jokisuiden auettua onkin hyvät mahdollisuudet päästä katsomaan hanhien yöpymislentoja. Parhaiten tätä hienoa näytelmää pääsee katselemaan Temmesjokisuun lintutornista.

Huhtikuun lopussa myös monen kookkaamman kahlaajan, kuten kuovin ja mustapyrstökuirin, muutto on vilkkaimmillaan. Kuireihin on helpointa tutustua juuri niiden saavuttua, jolloin niiden soidinääni raikaa esimerkiksi Virkkulan tornia ympäröivällä rantaniityllä.

Toukokuu on linnustollisesti monipuolisin kuukausi. Toukokuun alussa hanhien muutto on vielä hyvässä käynnissä, ja nyt parvissa on suhteellisesti suurempi osuus arktisia lyhytnokkahanhia ja tundrahanhia. Toukokuun alun aikana ovat myös parhaat mahdollisuudet nähdä äärimmäisen uhanalaisia kiljuhanhia, vaikkakin lajin pääasialliset lepäilyalueet sijaitsevat hieman Liminganlahden ulkopuolella.

Kuun alussa monien pienempien vesilintujen muutto on parhaimmillaan ja lahti muuttuu hyvin värikylläiseksi sorsakoiraiden paljoudesta. Puolisukeltajasorsista ensin saapuvat sinisorsat, sitten tavit, haapanat, jouhisorsat ja vähälukuisemmat harmaasorsat. Viimeisenä saapuvat puolestaan pisintä matkaa muuttavat heinätavi ja lapasorsa. Päämuuttokausien ulkopuolella monet sorsat saattavat esiintyä yllättävän vähälukuisina. Esimerkiksi haapanoita näkee hyvin niukasti toukokuun lopulla ennen kuin sulkivia koiraita alkaa kerääntyä lahdelle.

Kahlaajien muuttoparvet ovat yleensä suurimmillaan sateisten säiden tai suoranaisten takatalvien iskiessä. Kauniilla säällä linnut jatkavat muuttoaan pysähtymättä lepäämään. Ensimmäiset suokukot saapuvat vapun tienoilla, mutta muutto on parhaimmillaan vasta kuun puolivälissä, josta eteenpäin lahden rannoilla pääsee seuraamaan pöyhkeilevien suokukkokoiraiden mahtavia turnajaisia. Pienemmät kahlaajat runsastuvat yleensä vasta kuun lopulla. Uhanalaiset etelänsuosirrit alkavat kuitenkin ilmestyä pesäpaikoilleen rantaniityille jo huhtikuun lopulla.

Viimeiset läpimuuttajat ovat usein hyvin kiireisiä, ja niiden esiintyminen on oikukasta. Aivan toukokuun viimeisinä päivinä pohjoisille pesimäsoilleen matkaavia jänkäsirriäisiä näkee joskus lahdella jopa satoja, mutta jos lyhyelle muuttokaudelle osuu aurinkoisia ja etelätuulisia säitä, voi koko muutto mennä lähes huomaamatta ohitse.

Toukokuu on myös parasta aikaa havaita kaulushaikara. Tätä ruovikoiden hiipparia näkee hyvin harvoin, mutta sen kumea ääni kantautuu kauas.

Toukokuu on erinomaista aikaa tavata harvinaisuuksia. Säännöllisemmin tavattavista harvinaisista lajeista esimerkiksi niitty- ja arosuohaukan havaitsemiseen on parhaat mahdollisuudet juuri toukokuussa.

Kesäkuussa saapuu vielä viimeisiä kevätmuuttajia. Harvalukuisten eteläisten laulajien, kuten viitakerttusten ja pensassirkkalintujen, ensimmäiset tunnustelijat saapuvat yleensä vasta toukokuun lopulla. Samaan aikaan joillain kahlaajilla voi jo olla syysmuutto hyvässä käynnissä. Esimerkiksi mustaviklonaaraat alkavat palata takaisin pohjoisilta pesimäsoiltaan usein jo aivan kesäkuun alkupäivinä – vain ehkä kahden viikon pesimäaluevisiitin jälkeen! Myös kuoveilla ja töyhtöhyypillä voidaan havaita syysmuutontapaista liikehdintää joskus jo toukokuun puolella.

Kesäkuun alkupuolella Liminganlahdella viipyy vielä sadoittain pesimättömiä joutsenia, mutta noin viikkoa ennen juhannusta ne yhtäkkiä katoavat. Useimmiten yön vähinä hämärän tunteina nämä pesimättömät nuorukaiset suuntaavat nokkansa kohti Kuolan niemimaan sulkimisalueita. Myös koirashaapanat muuttavat öisin omille sulkimisalueilleen samoihin aikoihin. Etelästä ilmaston lämmetessä leviävä kyhmyjoutsen on jo vakiintunut pesimälintu Hailuodon-Liminganlahden merialueilla.

Rantaniityillä, -pensaikoissa ja metsissä lintujen aamukonsertti on kesäkuussa parhaimmillaan. Liminganlahdella äänessä ovat vahvimmin ruokokerttuset, pajusirkut, pajulinnut, pensastaskut ja niittykirviset.

Yksi elementti kesäkuun konsertista kuitenkin puuttuu. Vielä 1990-luvulla Liminganlahdelle saapui kourallinen kultasirkkuja, ensimmäisetkin useimmiten vasta kesäkuun puolella. Lajia ei ole kuitenkaan ole tavattu täällä vuoden 2003 jälkeen. Edellinen havainto koko Suomesta on vuodelta 2019 Hailuodosta, mitä ennen meni noin kymmenen vuotta ilman ainuttakaan havaintoa lajista. Katoaminen Suomen lajistosta liittyy lajin maailmankannan taantumiseen.

Heinäkuussa on paras aika nähdä monia arktisella alueella pesiviä kahlaajalintuja komeissa juhlapuvuissaan. Liminganlahden parhaat kahlaajarannat ovat kuitenkin hivenen vaikeasti saavutettavissa, ja niillä retkeily vaarantaa pesivien kahlaajien poikasia, joten kahlaajaretkelle kannattaakin suunnata esimerkiksi Hailuodon luoteisrannalle tai Siikajoelle. Veden korkeuden ollessa matalalla myös Liminganlahden Virkkulasta näkee mukavasti arktisia kahlaajia. Heinäkuussa monet pesivät kahlaajat häipyvät jo kohti talvehtimisalueita. Esimerkiksi aikuiset mustapyrstökuirit katoavat ja nuoretkin viimeistään elokuussa.

Keskikesällä Liminganlahdelle kerääntyy myös runsaasti sulkivia vesilintuja, etupäässä pesinnässä tehtävänsä jo hoitaneita koiraita. Merihanhipoikueet kerääntyvät esimerkiksi Lumijoen Lamunkarin saarelle, ja pesimättömät ja pesinnässään epäonnistuneet siirtyvät sulkimaan esimerkiksi Hailuodon etelärannoille. Kesällä Liminganlahdella havaitaan satoja pesimättömiä, nuoria kurkia. Joitakin kurkipareja pesii rantakosteikoilla, mutta pesivät linnut ovat yllättävän huomaamattomia käytökseltään.

Elokuussa vesilintujen kerääntyminen Liminganlahdelle jatkuu. Sorsastuksen alettua 20. elokuuta valtaosa vesilinnuista pakkautuu Virkkulan rauhoitusalueelle Liminganlahden eteläisimpään perukkaan. Ennen riittävän ison rauhoitusalueen perustamista Liminganlahti tyhjeni vesilinnuista käytännössä kokonaan sorsastuksen alettua. Nykyään Virkkulassa näkee satoja tai tuhansia vesilintuja pitkälle lokakuuhun asti. Myös hanhia kerääntyy rauhoitusalueelle - aluksi merihanhia ja myöhemmin myös metsähanhia.

Kahlaajamuutto on elokuussakin monipuolista. Monilla lajeilla muuton pääosaan nousevat aikuisia lintuja myöhemmin muuttavat nuoret linnut. Ruovikoissa ja rantapensaikoissakin käy kova vipinä, kun hyönteisiä syövät varpuslinnut tankkaavat pitkälle muuttomatkalleen Afrikkaan tai Aasiaan. Elokuussa Suomen ilmatilassa on koko vuoden kovin muuttoliikenne, mutta se tapahtuu valtaosin huomaamattomasti öisin.

Syyskuun alussa satojen suokukkojen parvet kansoittavat Liminganlahden rantoja. Keväisen värien kirjavuuden sijaan suokukot ovat tähän aikaan vuodesta tasaisen ruskeansävyisiä nuoria lintuja.

Suuret lintumäärät - jyrsijäravinnon ohella - houkuttelevat aina myös petolintuja, ja Virkkulan lintutorni onkin erinomainen petolintujen katselupaikka loppukesällä ja syksyllä. Etenkin erilaiset aidantolpat ja muut näköalapaikat kannattaa tarkistaa huolella, sillä niillä istuskelee usein esimerkiksi sini- ja ruskosuohaukkoja, ampu-, nuoli- ja muuttohaukkoja sekä merikotkia.

Syys-lokakuussa voidaan havaita monia vaelluslintuja, joiden esiintyminen on aina oikukasta ja tekee syksyisestä linturetkeilystä mielenkiintoista. Jonain vuonna nähdään sadoittain muuttavia närhiä, jonain toisena vuonna pyrstötiaisia. Milloin ovat joukoittain liikkeellä marjoja syövät taviokuurnat ja tilhet, milloin myyrien perässä vaeltavat hiiripöllöt.

Varpuslintujen määrät ovat syyskuussa jo huomattavasti pudonneet, mutta nyt on hyvä aika etsiä parvista etenkin itäisiä erikoisuuksia. Yksi viime vuosina yhä säännöllisemmin esiintynyt läpimuuttaja on taigauunilintu, jonka huomaa yleensä terävästä kutsuäänestä. Syyskuun puolivälissä on paras mahdollisuus löytää tämä itäinen erikoisuus. Liminganlahdella esimerkiksi Lumijoen Varjakka ja Oulunsalon niemenkärki ovat parhaita paikkoja taigauunilinnun etsimiseen.

Lokakuun alkupuolella vesilintuja on edelleen levähtämässä Virkkulan rantavesissä jopa tuhatmäärin, vaikka määrät koko ajan hiljalleen putoavat. Vesilintupaljous pysyy paikoillaan aina siihen asti, kunnes lahden pohjukka jäätyy. Koska kyseinen vesialue on hyvin matala, jo muutaman päivän jatkuvat pikku pakkaset saattavat vetää perukan jäähän. Vaikka lahti myöhemmin sulaisi, vesilinnut eivät yleensä enää palaa sinne. Kun muut vesilinnut jo osin vetäytyvät kohti etelää, alkaa joutsenten syysmuutto vasta olla huipussaan. Niiden syysmuuton eteneminen riippuu suuresti säästä, sillä viimeiset joutsenet lähtevät etelään vasta laajimpienkin vesistöjen jäätyessä. Liminganlahdellakin voi nähdä syksyllä satoja joutsenia, mutta tärkeimmät lähitienoon kerääntymisalueet sijaitsevat Hailuodossa ja Siikajoella.

Talvi saapuu lintumaailmaan jäiden myötä, mutta joutsenia ja vesilintuja sinnittelee aina, kunnes viimeisenä jäätyvä Lumijoenselkäkin saa jäävaipan ylleen. Rantoja kiertelevistä urpiaisparvista voi talviaikaan etsiä vähälukuisempia tundraurpiaisia tai vielä harvinaisempia vuorihemppoja.