Luontopalvelujen meribiologit löysivät Perämeren Satakarilta harvakseltaan esiintyvän meriuposkuoriaislajin. Lajia on etsitty systemaattisesti vain mantereelta, saarten kartoitus todennäköisesti laajentaisi lajin levinneisyysaluetta.
Vaikka meriuposkuoriainen on nykyisin harvinaisen sijaan vain silmälläpidettävä laji, se on yhä EU:n luontodirektiivin suojelukohde, ja sen elinympäristöjä on suojeltu Natura 2000 -alueilla.
Perämereltä, Iin ja Oulun edustalta Satakarin saarelta kesäkuussa löydetty meriuposkuoriaispariskunta on ensimmäinen havainto pohjoisen Perämeren saaristossa Hailuodon ulkopuolella. Metsähallituksen Luontopalvelujen meribiologien tekemä löytö korostaa tarvetta kartoittaa myös saarten rannat systemaattisesti, jotta meriuposkuoriaisen levinneisyys saadaan kattavasti selville.
Aiemmin meriuposkuoriaisia tavattiin pääasiassa Espoonlahdella, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana niiden levinneisyys on laajentunut. Nykyinen levinneisyysalue ulottuu Kemin Ajokseen asti – siitä eteenpäin kukaan ei ole vielä tarkistanut.
Rauhoitetusta direktiivilajista on saatu valtavasti lisää tietoa vasta viime vuosina. Meriuposkuoriaista on etsitty mannerrannalta, koska alueille on helppo päästä autolla ja kahlata rannassa pelastautumispuvussa tai kahluuhousuissa. Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelman eli Velmun kartoituksissa etsittiin vuonna 2022 meriuposkuoriaisia koko Suomen rannikolta, ja niitä löydettiin lähes kaikilta ennustetuilta alueilta pohjoisen Perämeren rannikolla.
Saarilta lajia ei ole systemaattisesti etsitty, koska niille pääseminen vaatii järeämpää logistiikkaa ja on kaikin puolin hankalampaa. Levinneisyyden todennäköisyysmalli kuitenkin antaa ymmärtää, että myös saarten rannat olisivat otollista elinympäristöä meriuposkuoriaiselle.
Kuluva vuosi on inventointiohjelma Velmun 20-vuotisjuhlavuosi. Velmu on vaikuttanut merkittävästi meriuposkuoriaisen nykyisin tiedossa olevan levinneisyysalueen laajenemiseen viimeisten vuosien aikana.
Fakta
- Meriuposkuoriainen on rauhoitettu, 7 mm pitkä pitkäraajainen kuoriaislaji.
- Kuoriaisen väritys on kauttaaltaan oljenkeltainen, selkäosassa on tummia raitoja.
- Vaikka meriuposkuoriaisella on siivet, se ei osaa lentää.
- Meriuposkuoriainen elää vedessä matalissa merenlahdissa Uudenmaan rannikolta Perämeren rannikolle asti.