Maakotkan pesintätulos oli kahden hyvän vuoden jälkeen keskinkertainen. Merikotkan pesintätulos oli viimevuotisen heikomman vuoden jälkeen hyvä. Muuttohaukan pesintätulos on 2000-luvun toiseksi heikoin, onnistuneiden pesintöjen ja poikasten määrä on ollut yhtä heikko viimeksi vuonna 2000. Tunturihaukan pesintätulos on heikentynyt 2000-luvun puolivälistä lähtien, mutta vuoden 2024 pesintätulos oli viimeisen kymmenen vuoden aikajanalla katsottuna toista vuotta peräkkäin hyvä. Tiedot selviävät Metsähallituksen tuoreesta raportista.

Metsähallituksen Luontopalvelut on julkaissut raportin maakotkan, muuttohaukan, tunturihaukan sekä poronhoitoalueen merikotkan pesinnöistä 2024. Raportin voi lukea Metsähallituksen verkkosivuilla: Raportti maakotkan, muuttohaukan, tunturihaukan sekä poronhoitoalueen merikotkan pesinnöistä vuonna 2024 (julkaisut.metsa.fi).

Petolintujen pesintää on seurattu ja tilastoitu Suomessa 1970-luvun alusta alkaen. 1990-luvulta asti Luontopalvelut on vastannut asiasta neljän vastuulajin osalta. Ympäristöministeriön nimeämät vastuulajit Luontopalveluille ovat maakotka, muuttohaukka ja tunturihaukka sekä merikotka poronhoitoalueella.

Maakotkan saalistaminen ojitetuilla soilla ja tiheissä metsissä vaikeaa

Luontopalvelujen havainnoimat maakotkan pesinnät ovat vakiintuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana 100–200 onnistuneeseen pesintään per vuosi. 1970-, 80- ja 90-luvuilla pesintöjä löydettiin vuosittain vain alle sata. Pesivän maakotkakannan koko on 362–496 paria.

Tänä vuonna maakotkan pesintä onnistui koko maan mittakaavassa keskinkertaisesti.

“Pesintöjen onnistumisessa alueellista vaihtelua oli jonkin verran. Pesintämenestys oli hyvä Pohjois-Lapissa ja Suomenselällä, mutta heikompaa Etelä-Lapissa, Kainuussa ja osissa Itä-Lappia”, luonnonsuojelun erityisasiantuntija Eetu Sundvall Metsähallituksen Luontopalveluista kertoo.

Maakotka on iso lintu, jonka siipien väli on yli kaksi metriä. Petolintu syö esimerkiksi kanalintuja, jäniksiä ja poronhoitoalueella poronvasoja, mutta niitä voi olla toisinaan vaikea saalistaa. Isolle linnulle avosuot ovat olleet hyviä saalistusalueita.

“Koska soita on ojitettu kymmeniä vuosia ja suot ovat metsittyneet, ei maakotka enää pysty saalistamaan niissä. Soiden ennallistamiset toki parantavat tilannetta paikallisesti, mutta isossa kuvassa tilanne ei ole hyvä. Myös metsähakkuut vaikuttavat saalistamiseen. Hakkuiden jälkeen metsät ovat aluksi hyviä saalistusmaita avoimuutensa puolesta, mutta myöhemmin tiheitä taimikoita tai nuoria metsiä, joissa maakotka ei pysty lentämään”, Sundvall muistuttaa.

Merikotkan pesintätulos poronhoitoalueella oli hyvä

Viime vuosina merikotka on pesinyt poronhoitoalueella yleensä keskinkertaisesti tai hyvin. Tänä vuonna pesimätulos oli hyvä. Merikotkakannan koko alueella oli tänä vuonna 129–146 paria. 

Pesinnät onnistuivat hyvin Keski-Lapissa ja Koillismaalla, missä ovat alueen vahvimmat kannat. Muualla seuranta-alueella pesintätulos oli keskinkertainen.
“Merikotkat syövät kalaa. Siksi pesimäkaudella, erityisesti kun vesistöt ovat sulana, merikotkalla on maakotkaa vakaampi ravintotilanne ja merikotkan pesinnät onnistuvat maakotkaa vakaammin”, Sundvall kertoo.

Tunturihaukan kanta on edelleen vaarassa, vaikka pesintä oli toista vuotta peräkkäin hyvä

Tunturihaukan yksittäinen hyvä pesintävuosi suhteessa viime vuosien pesintämääriin ei ole merkki siitä, että kanta olisi lisääntymässä.

Tunturihaukka on arktinen laji, joka ei koskaan ole ollut Suomessa yleinen. Petolinnun levinneisyys on vakiintunut Suomessa pohjoisimman Lapin tunturialueille viime vuosikymmeninä. Pesivän kannan koko on nyt Suomessa 18–22 paria.

Tunturihaukkojen määrään vaikuttaa riekkojen määrä. Riekko on tunturihaukan tärkein ravinto.

“Vielä 2000-luvun alussa vuositarkastuksissa tavattiin jopa kolmisenkymmentä asuttua reviiriä, mutta viime vuosina määrä on vakiintunut reiluun kymmeneen reviiriin. Tunturihaukan menestykseen vaikuttaa voimakkaasti erityisesti riekkokantojen runsaus. Noin 90 prosenttia lajin ravinnosta koostuu riekoista ja kiirunoista. Riekkokannat vaihtelevat luontaisesti ja muun muassa ilmastonmuutos vaikuttaa riekkoon ja myös sitä kautta tunturihaukkaankin”, erityisasiantuntija Sundvall sanoo.

Muuttohaukan pesintä 2000-luvun toiseksi heikoin

Muuttohaukan pesintätulos jatkaa laskuaan: tämän vuoden pesintätulos oli toiseksi heikoin 2000-luvulla. Onnistuneiden pesintöjen ja rengastusikäisten poikasten määrä on ollut viimeksi yhtä heikko vuonna 2000, jonka jälkeen Suomen kanta on lähtenyt kasvuun.

”Kevään vaihtelevat sääolosuhteet voivat vaikuttaa paikallisesti pesimätulokseen, mutta kahlaajien vähenemisellä ja sen seurauksena heikommalla ravintotilanteella voi olla merkittävä vaikutus pesintöjen onnistumiseen,” luonnonsuojelun erityisasiantuntija Sundvall sanoo.

Muuttohaukka elää Suomessa pääosin Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Pesivän muuttohaukkakannan koko oli tänä vuonna 236–293 paria. Vaikka muuttohaukan tunnettujen reviirien määrä on kasvanut tasaisesti, asuttujen reviirien määrä on ollut hitaassa laskussa.

“Muuttohaukka pesii pääosin suolla ja vaihtaa pesäpaikkaa helpommin kuin risupesiin pesivät lajit. Siksi pesinnän seurantakin on haastavampaa. Tuntemaltamme reviiriltä ei välttämättä enää löydykään pesintää, kun pesäpaikka on vaihtunut,” Sundvall kertoo. 

Lisätietoja

• Raportti maakotkan, muuttohaukan, tunturihaukan sekä poronhoitoalueen merikotkan pesinnöistä vuonna 2024 (julkaisut.metsa.fi)
• Fakta: Näin petolintujen pesien tarkastukset tehdään
  • Petolintujen pesien etsintää ja uusien pesien etsintää tekevät Metsähallituksen Luontopalvelujen apuna vapaaehtoiset. 
  • Tänä vuonna pesätarkastuksiin osallistui 56 vapaaehtoista lintuharrastajaa. Vapaaehtoiset tekivät tarkastuksia 350 päivänä. Myös luonnossa liikkuvat ilmoittivat Metsähallitukselle petolintujen havainnoista.
  • Metsähallitus tarkasti helikopterilla poronhoitoalueella kaikkiaan 1 368 pesää, joista 913 maakotkan pesää sekä reilut 400 merikotkan, tunturihaukan ja muuttohaukan pesää.
  • Aiempien vuosien tapaan Metsähallitus maksoi ilmoitetusta aiemmin tuntemattomasta maa- ja merikotkan pesästä (merikotka Pohjois-Suomessa) 100 euron löytöpalkkion. Tänä vuonna palkkio on maksettu kaikkiaan 11 uudesta maakotkan ja merikotkan 9 pesästä.