Nauttia voi myös lähiluonnosta
Luonnon havainnointiin ei välttämättä tarvita mitään erityisvarusteista, -välineitä tai asiantuntemusta. Luonnosta voi nauttia kaikilla aisteilla aina ulkoillessaan: Katseltavien maisemien ja yksityiskohtien lisäksi luonto on täynnä ääniä ukkosen pauhusta ja lintujen laulusta yksittäisen lehden kahahdukseen ja oksan rasahdukseen. Luonnon marjoissa on ahomansikan makeita ja karpalon kirpeitä. Tuomen huumaavaa tuoksua ei voi ihmettelemättä ohittaa, ja kuin hiekkapaperilla tasaiseksi hiottua sileää kalliota on ihan pakko koettaa käsillä.
Retkeilemällä uusia kokemuksia
Luontoa siis voi ja kannattaakin havainnoida aina luonnossa liikkuessa. Jokaisella kerralla voi löytyä uutta ihmeteltävää. Esimerkiksi pienten lasten kanssa liikuttaessa luonnon yksityiskohtien ihmettelyä riittää kylliksi lyhyelläkin lenkillä. Myöskään aloittelevan harrastajan ei tarvitse hakea erityiskohteita luonnon havainnointiin. Sen sijaan aiheeseensa syvällisesti paneutuvat harrastajat valitsevat usein retkikohteensa harrastuksensa mukaan. Esimerkiksi monet lintuharrastajat käyvät tunnetuilla lintukosteikoilla tai lintujärvillä, joiden yhteyteen on rakennettu havaintotornit, jotta linnut eivät häiriintyisi alueella liikkumisesta.
Ota haaste vastaan
Voit myös opetella erityisesti jonkun luonnonhavainnoinnin aihepiirin. Esimerkiksi lajien määrityskirjat auttavat syventämään tietoa. Kasvilajien tunnistamisessa pärjää pitkälle pelkän kirjan avulla. Jotkut yksityiskohdat kuten lehtien karvat ovat niin pieniä, että suurennuslasi voi olla tarpeen niiden erottamiseksi. Lintujen tunnistamisessa kirja auttaa alkuun, mutta usein siivekkäät ovat niin kaukana, että kiikaria tarvitaan. Intohimoisilla lintuharrastajilla on myös kaukoputket. Laulavat linnut voi tunnistaa myös äänestä, ja hyviä äänitteitä onkin kaupan.
Nisäkkäitä pääsee harvoin näkemään, mutta erityisesti talvisella hiihtoretkellä hanget ovat niiden jälkien kirjomia. Lumijälkien tunnistusoppaista on tällöin apua. Kesällä luonto on täynnä hyönteisiä ja monenmoisia muita pieniä ötököitä. Värikuvaoppaista niiden tunnistamiseen voi löytää eväitä, mutta usein lajinmääritys edellyttää syvällistä perehtymistä kyseisiin lajiryhmiin.
Kiviäkin voi harrastaa. Vaikka Suomen kallioperä on yleisimmin graniittia, silloin tällöin joukosta pilkistelee muitakin kivilajeja. Kivienkin tunnistamisesta on omat värikuvaoppaansa.
Luonnon ehdoilla
Harrastatpa sitten lajien havainnointia ja tunnistusta tai maisemien katselua ja marjojen maistelua, muistathan luonnonsuojelualueilla liikkuessasi niiden säännöt. Muualla ovat voimassa jokamiehenoikeudet (www.ymparisto.fi), ja vastuullinen harrastaja välttää kaikin tavoin luonnon häiritsemistä.
Luonnon havainnoinnista muualla verkossa